Sen verran kelit parani tiistain sateiden jälkeen, että päätettiin lähteä reissuun. Joskus 8-9 vuotta sitten Sarza1:llä käytiin täällä Stora Brändössä, mutta eipä sen jälkeen olla käyty, joten oli kenties jo aikakin.

Tänne voi tulla vaikka isommallakin kipolla, kunhan syväys jää kahden metrin alle.

Kuten kuvasta näkyy, meidän kohdalla on karvan yli kaksi metriä, joten ….

Ja tuolta sisäväylältä en nyt muista syväyksiä, mutta tännehän voi tulla oikaisten tuolta ulommalta väylältä ihan hyvin.

Sieltä ainakin tuli parikin purkkaria tänne, eikä suinkaan tuolta sisäväylältä, ns puutarhaväylältä, niin kuin me sitä kutsutaan.

Kuten saaren ulkoilukartasta näkee, polkuja menee ristiin rastiin, eli saa reippailla, jos haluaa.

Lisäksi karttaan on merkitty, missä on kalliossa renkaita helpottamaan kiinnitystä. Tällaista en ole enne havainnut muualla, että oikein merkitty!

Tulentekopaikat ovat laiturilta vähän kauempana, mutta sellainen kuitenkin löytyy, niin katos kuin ”avonainenkin”.

Kuten näkyy, puitakin on jopa pilkottuna valmiiksi.

Paikat ovat varsin siistit, jopa pari puuceetäkin, jotka nekin siistit. Paperit mukaan, kun niissä asio.

Kaiken kaikkiaan, positiivinen kokemus. Oli jotenkin ihan erioloinen paikka silloin joskus ennen, eli kohennusta on melkoisesti tapahtunut. Hyvä niin.

Joka paikkaan menee todella hyvät polut, joten oikeesti helppo kulkea jopa tällaisten vanhusten 😉

Mustikoitakin olisi ollut, vaan selkä ei kestä noukkia.

Pohjoiskärjessä on kivikyhäelmä, missä näköjään on tulia useistikin pidetty ja katsottu ohi kulkevia veneitä.

Puutarhaväylä menee aivan tästä editse.

Tässä kapeikon kohdalla saa olla varovainen, varsinkin jos tulee lännen suunnasta, jos nimittäin sattuu toinen tulemaan vastaan samaan aikaan. Niinkin on joskus käynyt.

Joskus kun täällä on tehty metsätöitä, on metsuri tehnyt penkin joko itselleen tai sitten meille turisteille.

Ja kaadetut puut joskus laitettu hienosti myöhempää poisvientiä varten, jota sitten koskaan ei ole toteutettu, vaan ovat jääneet metsään ja nyt jo alkaneen lahoamaan.

aika lähellä näitä kelotukkeja oli telkänpönnttö päässyt putoamaan maahan.

Likö ollut enää alkuperäisessä käytössä vai onko joku muu saaren asukas ominut sen omaan käyttöönsä?

Telkkä tuskin noin alas vajoaa ja tuohon pesisi? Liian altis pedoille.

Tämä itäreuna saaresta on muuten hienoa seutua.

Ja jos keli ei salli aivan rannalla kävellä, menee polku metsässä seuraten rantaa. Meinaan jos idästä oikein puhaltaa, näillä kallioilla kastuu ja jos ei ihan kastu, ovat kalliot liukkaat meriveden pärskeistä.

Joskus sitä ihmettelee, kuinka luonto on ihmeellinen. Tuokin kukka itsensä juurruttanut moiseen pieneen kallion rakoon.

Ja jo perinteiseksi käyty video, nyt lyhyempänä kuin koskaan 😉

Vielä illan otos ja seuraavaan kertaan.