Sen verran hyviä kelejä lupailleet alkavalle viikolle, että päätettiin Madamen kanssa lähteä vähän ulkoluttamaan Sarzaa. Länteen päin joka tapauksessa, mutta ei kuitenkaan sentään Saaristomerelle asti, johonkin lähemmäksi jäämme, mutta Porkkalan selän yli on päästävä 😉

Kevyt takaviistosta tuleva tuuli ei saanut onneksemme isoja aaltoja aikaseksi, joten oli kiva ”loikottaa” reipasta matkavauhtia selän yli. Selkä oli se paljon ”parjattu” Porkkalan selkä.

Koska aallokkoa ei ollut, päätin oikaista melkeinpä suoraan Bågaskäriin.

Muutaman mailin säästää, jos vain uskaltaa oikoa ja mikäpä on oikoessa, onhan matka koko ajan valkoista vettä, kunhan muistaa/huomaa kiertää matalikota, joita on varsinkin loppupuolella matkaa ennen Bågaskäriä.

Tätä käytin jo joskus 70-luvulla, kun purjehdimme Hankoon tai sieltä pois.

Ennen Porkkalaa oli vielä jonkin verran veneitä, etupäässä purkkareita, mutta kyllä hiljeni liikenne Bågaskärin jälkeen, kun länteen päin ajelimme.

Muutamaan otteeseen satelikin matkalla, mutta perillä ei onneksemme ollut liukkaat kalliot, eli ihan poutaa oli.

Kun olimme rapiat kaksi ja puolituntia hurruuttaneet ja matkaakin taitettu n 50 mailia, rantauduimme väylän välittömässä läheisyydessä olevalle Fladalandetiin.

Tämäkin saari kuuluu Tammisaaren saariston kansallispuistoon.

https://www.luontoon.fi/tammisaarensaaristo

Jos ei ole aikaisemmin tutustunut tähän alueeseen, se kannattaa tehdä viimeistään nyt. Tuosta linkistä käsin pääsee helpoiten vihkiytymään aiheeseen, koska en mitenkään ole vielä kerennyt käymään kaikissa alueen saarissa, puhumattaan, että olisin kirjoitellut niistä 🙂

Yllätyksemme siellä oli jo yksi vene, vaikka melkein olisin voinut lyödä vetoa siitä, että taatusti ei ole ketään.

Ystävällisesti tulivat avustamaan rantautumisessa. Suuri kiitos heille siitä. Tänä päivänä tämä ei ole ollenkaan itsestään selvyys, että joku tulee vastaan ottamaan, sen olemme monesti huomanneet tänä kesänä.

Vaikka paikassa onkin aika loiva kallio, on siinä kuitenkin keulan alla sen verran vettä, että Sarza mahtuu hyvin olemaan.

Olemme käyneet tässä saaressa aika monesti ennenkin, niin tällä puolen saarta kuin ulkomeren puolellakin, joten tuttu on saari.

Tähän on helppo tulla, sileät kalliot käyskennellä ja maisemassakaan ei ole valittamista.

Kävin vilkaisemassa ulkomeren puolellakin ja kyllä, ihan entisellään oli paikat sielläkin.

Jostain syystä täällä on todella hidas nettiyhteys. Ilmeisesti väylän toisella puolella olevien korkeiden kalliosaarten varjostus ei oikein ”läpäise” data-aaltoja. Kännykällä ei voi lähettää oikeestaan mitään, vain veneen reitittimen wifi-yhteydellä saattaa saada jotain kuvaakin lähtemään ja sekin tosi hitaasti.

Tappelin jonkin aikaa tv-antennin toimivuuden kanssa, kun ei uutisia näkynyt. Olin tehnyt johdotuksen uusimisen aikana oikeen kardinaalimogan. Ottanut virran ns oikeesta 12 votltin puolelta, mutta maan lifepo-järjestelmän puolelta. Siinä kävi niin, että antennin vahvistimelle ei mennyt kuin n 0,5-1 volttia , niin ei ihme, että ei oikein pelittänyt. Siispä asennuksen korjaus ja johan toimii telkkari. Led-valojen ja muiden herkkien laitteiden takia täällä on yksi sulakerasia, minkä kautta menee 12.2 volttia eteenpäin, eli siellä on välissä tasasuuntaja, joka ei ”päästä” enempää virtaa läpi. Olen yhden laitteen polttanut aikaisemmin, kun ei kestänyt 14,2 voltin virtaa. Tällä menetelmällä tällainen ei pääse toistumaan, kunhan muistaa maan laittaa samaan piiriin, eikä sekoita niitä, kuten olin ”korjauksessani” tehnyt.

Vietettiin ihan vaan oleillen loppupäivä, joten siitä ei nyt sitten ole mitään kerrottavaa.

Alkuillalla pilvet leikittelivät auringon edessä ja sitä oli ilo katsella.

Ja olihan se ihan pakko ottaa vielä yksi otos.

Katsotaan nyt sitten, mihin Sarza seuraavaksi päätyy?

joten, seuraavaan kertaan.