Ei saatu edes aamusmoothieta tehtyä, kun ei ollut enää raaka-aineita.

Mutta näinhän me olimme vähän laskeskelleetkin, koska nyt päästään kauppaan Utö´ssä.

Siispä lähdettiinkin hyvissä ajoin liikkeelle ja köröteltiin kiviä kierrellen suoraa oikaisten suojaisaan satamaan.

Timppa olikin vastassa laiturilla huiskuttaen ja viittoili meille jo vakiopaikaksi tulleeseen kohtaan laiturissa.

Alkoikin olla jo tilaa aika hyvin ja luulenpa, että täälläkin alkaa olla ruuhkahuippu koettu tältä kesältä.

Jos on paljon otettu kuvia tuolta kioskin mäeltä, on varmasti kuvia tuosta majakastakin jokaisella saaressa kävijällä.

Vasemmalla oleva mökki on sauna, johon päästiin tänäänkin.

Kyllä teki taas hyvää päästä kunnon saunaan.

Mutta eipä mennä asioiden edelle.

Tuo pikkuvene viereltämme lähti, olivat vain päiväseltään käymässä.

Nyt yhdeksältä illalla, ei tilalle ole vielä tullut viereemme ketään. Viikonlopulla oli ollut aivan täysi ja osa redilläkin.

Kaupassa käytiin ensteks mutta tyhjät oli hyllyt.

Viikonlopulla veneilijät ostaneet kaikki pois, mutta tänään tulee uusi kuorma, joten kolmelta kun aukeaa, menemme sitten uudelleen.

Ennen sitä keskusteltiin Madamen kanssa, että mitenkä tuo ruokahuolto tänään tehdään.

Hän totesi, että eiköhän tämä veneruoka riitä nyt. Eilinen hernekeitto oli laihaa (oli kotimaista halpista) ja letutkin illalla mitä satuu, kun ei ollutkaan kuin kaksi purkkia mansikkahilloa eikä yhtään vadelmaa. Edellisenä päivänä tein italianpataa, ja sekin mautonta (oli jalostajan valmis pussi). Sitä edellisenä tein uusia perunoita ja arvatkaa oliko varsisipuleita ja kermaviiliä ja siihen keitetyt kananmunat. No ei ollut. Kun en ollut muistanut ostaa sitä kermaviiliä ja sipuleita. Mutta onneksi Madamen aamuiset smoothiet ovat onnistuneet täydellisesti.

Siispä menimme Havshotelille syömään. Siellä olikin päivän leike tarjousessa, vain 14.- €. Ei ollut kylläkään leike, vaan lehtipihvi. Nyt oli hinta/laatusuhde kohillaan. Peijakkaan hyvä ulkofilepihvi, virolaisittain paistetut perunat runsaan salaatin kera. Vahva suositus.

Näin sain samalla Madamen ”leppymään” ja hyväksymään jälleen venekokin pöperöt.

Matkalla hotellille nähtiin eläkeläinen huilimassa.

Kyllä on hyvät oltavat eräillä ; – )

Timppa esitteli meille savustinta, joka on hänen vaimonsa sukulaisen, mutta Timppa on saanut lisenssi sen käyttöön.

Niipä hän pikkaisen teki siihen parannuksia saadakseen tulevat saaliinsa paremmin savustettuksi. Oikeammin, mahtuu enempi kampeloita.

Minulle tuli vähän yllätyksenä, että nämä ”pöntöt” tarvitsevat rakennusluvan. Olisi kyllä luullut, että senkun muuraat vaan tommosen metri kertaa metri tötterön melkein mihin vaan.

Päästiin sitten alkuillasta nauttimaan saunasta ja sen jälkeen illemmalla mentiin vielä höpöttelemään ”mökkiin”, joka todellakaan ei ole mökki, vaan upeasti remontoitu talo kunnioittaen vanhaa. Osa talosta on yksi saaren vanhimpia, jota on sitten vuosien saatossa laajennettu moneen otteeseen, mutta viimeisistä laajennuksistakin taitaa olla jo useampi vuosikymmen.

Ja kyllä aika vierähtikin niitä näitä jutellessa. Maltettiin lähteä vasta yhdentoista jälkeen pois, ja ”talolliset” tulivat saattamaan meitä.

Tässä on näkymää Havshotellin tien varrelta itään päin.

Tämä on niin lumoavaa maisemaa.

Kun tilaa rakennuksille on rajallisesti, on talot rakennettu osin kalliollekin, korkealle.

Ja savupiippu. Se pitää olla harjaa korkeammalla, jotta se vetää, tuulee sitten mistä suunnasta vaan.

Pääsääntöisesti saaren talot ovat hyvässä kunnossa, ainakin ulkopuolelta.

Tämä punamulta ja valkoisen yhdistelmä, se on niin Suomalaista.

Huomiseen.