Pilviseen aamuun heräiltiin. Se satoi koko yön.

Yöllä tuli peräämme kaksi venettä, sateessa. Naapurimme, pikkusisko, lähti myöskin. Jäimme Bellan kanssa kaksin laituriin. Paitsi että me lähdettiin lenkille, koska sade taukosi ja ennusteet kertolivat uuden rintaman lähestyvän.

Juuri ennen lenkille lähtöä sain pikakuvan otettua Commondoresta.

Opaskartta antaa kuvan tulevasta reitistämme.

Punaista pitkin pohjoisen ja länsirannan kautta takaisin.

Niemennokan takaa paljastuu hiekkaranta, jossa vedenrajassa paljon pikkukiviä.

Ohiajavien veneiden aiheuttamat laineet varmaankin huuhtonut kivet esiin.

Hiekkarannalta noustiin pikkaisen ylemmäs rannasta jossa polkua pitkin oli helppo käyskennellä. Oli joku isoja kiviä tuonut polun varteen.

Pienen matkan jälkeen polku muuttui melkein tieksi. Tuossa saattaisi jopa pyörätuolilla pärjätä. Molemmin puolin polkua tyypillistä hiekkamaan männikköä. Eikä minkäänlaista ryteikköä.

Ei ollut tienviittaa, joten ihan ite piti päättää, kumpaan suuntaan lähdetään. Kauhea ongelma kaupunkilaiselle!

Länsirannalla oli sitten heti paljon joutsenia. Tällä Goprolla ei voi zoomata, joten ….

Kierrokselta kun tultiin takaisin, oli vastarannalle tulossa vene.

Hiekkamontun päältä on aika hieno näköala.

Ei saatu kauan rauhassa olla, kun jyrinä alkoi kuulua. Ihmettelinkin, että mitä mitä, ennenkuin selvisi, että laituria tulivat korjaamaan.

Entinen silta oli mennyt poikki ja linjauskaan ei ollut ihan kohillaan.

Jostakin olivat kaivaneet vanhan sillan, jossa oli oikeen kaide ja rullat veden korkeusvaihteluita varten. Ei kulu puut, edellyttäen, että silta asennetaan oikein.

No, ei nyt mennyt niinkuin Strömsössä:

Oisko voinut suoristaa samalla kun työnsi, mutta ilmeisesti ohjeistusta ei oltu sillä tavalla annettu.

Ruokailun ja tirsojen jälkeen kävi kuvaajalla tsägä.

Mitähän jänskää vielä tapahtuukaan.

Tarkista se myöhemmin !

Illalla olikin sitten laiturilla häppeninkii.

Ja sitten laskevan auringon suuntaan.