Kaupassa pikainen käynti ja liikenteeseen ennen luvattuja sateita, joiden on ennustettu alkavan n klo 13:00 sille alueelle, jonne menemme.

Nauvon satamasta vähän matkaa itään, ison telakan kohdalla on hylky.

Eläköön on hänen nimensä.

Valitettavasti Sarzan katto tuli väliin enkä huomannut sitä kuvaa ottaessani. Mutta klikkaa kuvassa olevaa linkkiä, niin saat tietoja, jotka ovat mielenkiintoiset.

Saarikohteeksi valitsin tällä kertaa Gullkronan luoteispuoleisen saaren, Blyglon.

Tämäkin on pertiolaisten merkitsemä luonnonsatama.

Aivan upea suojainen paikka.

Ranta on syvä, joten tähän voi isommallakin veneellä rantautua.

Meillähän lokianturi on aika lähellä keulaa, tuossa tuulilasin alapuolella, joten purkkarillakin voi tähän oikeesti tulla. Perässä vettä liki 3 metriä.

Tuon kalliokielekkeen lähellä on samat 3 metriä, kun siinä pyörähdettiin.

Kuvassa Sarzan vasemmalla puolella on jyrkkärantainen kallio, vaikka kylkiparkkiin isomman veneen laittaisi.

Kävin pikaisesti ylhäällä kalliolla vilkaisemassa ja hyvältä näyttää maasto. Marjoja ja sieniä kuulemma saaressa vaikka kuinka, mutta nyt ei kerennyt niitä lähteä etsiskelemään, kun ruuanlaitto odotti.

Ennusteet eivät nyt ihan paikkansa pitäneet. Sade alkoi kymmen yli yhden. 😉

Pienen virittelyn jälkeen sain mieleiseni ilmanvaihdon aikaiseksi, jotta saatoin grilliä uunina käyttää.

Nyt ei siis pieni sade haittaa.

Tänään on vuorossa karjalanpaistin teko.

Sen verran oli lihaa, että pari vuuallista niistä tuli, kun vähän piti juureksiakin saada sopimaan.

Sen verran on tehokas tuo grilli, että yhdellä polttimolla ja kansi kiinni, niin lämpöä on 200 astetta. Siispä laitoin grillihaarukan kannen ja rungon väliin ja sain lämmön putoamaan parikymmentä astetta, ettei ihan pala mun paistokset, kun kuitenkin pari tuntia saavat muhia.

Tuppaa neste häviämään, ja niin kävi nytkin. Onneksi eivät ihan palaneet pohjaan.

Sade on nyt jatkunut tätä kirjoittaessani kuusi tuntia, joten hirveesti, eli ei yhtään, olla ulkoiltu tässä saaressa.

Se satoi koko illan ja yön.

17.8. tiistai

Aamulla ei enää satanut, joten vähän aamupalan jälkeen lähdettiin tutustumaan ympäristöön eli saarikierrokselle.

Pääsääntöisesti aika helppokulkuista, mutta kyllä näillä kilometreillä ihan sai tarkkana olla, että tuolla varvukossa tai kallioilla pystyssä pysyi.

Saaren itäpuolelta nähtiin kauempana luodolla pari merimetsoa kuivattelemassa.

Mielestäni aika outoa, että lintu, joka sukeltamalla kalastaa, joutuu kuivattelemaan siipensä. Eipä taida muita vesilintuja tällaisella ominaisuudella olla, ainakaan Suomessa.

Tuosta kun eteen päin mentiin, oli paikoin jo haastavampaakin maastoa. Ja koska saaren sisäosiin ei tuullut, oli aika kostean tukahduttavaa, koska kummallakin oli liikaa päällä.

Kun eteläpuolelle saarta päästiin, näkyi Gullkronan vieraslaituri. Ei näyttänyt kauhea ruuhka olevan.

Heinäkuussa varmaankin tilanne ollut toinen?

No, nyt on kuitenkin elokuun puoliväli, joten ollaanko nyt sitten ”erilaisia nuoria”, kun vielä täällä ”risteillään”?

Tuolta lähdettiin oikomaan veneelle, koska ei haluttu ihan itäpäähän saarta enää mennä. Tuli väsy jalkoihin.

Paikallinen kerrostalo? Tikka hakannut ja ilmeisesti pöllö hyödyntänyt koloja pesiäkseen.

Ovelasti oli kuusi saanut siipeensä. En tiedä, onko myrskyn tekosia vai kenties salaman. Ympärillä kun ei muissa puissa ollut mitään vastaavaa eli myrskyn kaatoja tms. Ja kun ei ollut puskutraktorin jälkiäkään, kallistuisin taivaan tuliluikkuun, salamaan.

Koko reissu kesti liki kaksi tuntia ja se oli ehkäpä rankin reissu pitkään aikaa. Piti oikeen juomat ottaa ”parvekkeella” eli takakannella. Hetken huilin jälkeen, kipaisin vielä vastakkaisella puolella ottamassa muutaman kuvan.

Sieltä kun tulin takaisin, houkutti virveli ja mahdolliset kalat.

Toisella heitolla tärppäs ja lopetin siihen, kun en tiedä, mitä niille tekis, jos vaikka enempi tulis.

Ja tämä on juurikin sellainen paikka, jossa varmasti on ahventa, jos jossain.

Kun sade lopulta kolmen maissa alkoi, satoi ja satoi …..

Kun paikkoja pengoin, löysin tämmösen laajakulmaokulaarin, siis kännykkään laitettavan.

Olin saanut tämän kaupantekijäisiin jostain Kiinankaupasta.

Tässä minun valtakuntaani, eli keittiö, peitettynä ihan ite tehdyin kansin.

Ja kun tekeminen loppui, piti jotain muutakin keksiä sadepäivän ratoksi, niin jos ei muuta, niin letun paistoa. Ne maistuvat aina, vaikkei olisi edes nälkä.

Tällaisella kelillä meinaa ikkunat mennä ihan huuruun, kun ei voi kattoluukkuja auki pitää.

Niinpä siinä paistamisen sivussa sienellä pikkuisen fairia ikkunoihin, niin eipä tartu vesihöyry ihan niin helposti enää.

Näin sitä saa aikansa kulumaan, kun keksii tämmösiä ”jänniä” juttuja.

Kaiken tämän höpöttämisen keskellä hokasin, että vesi oli noussut reilut parikymmentä senttiä. On sitä nähty veden nousevat tunnissa metrinkin, kun oltiin vuosia sitten Haminan satamassa. Silloin se nousi ihan silmissä.

Jos huomenna ei ihan hirveesti sada, niin yritetään vaihtaa maisemaa. Riippuu myös ”vähän” tuulista, kun sitäkin on veden tulon lisäksi luvanneet jonniin verran.

Nyt on tuuli pyörinyt kohta kaikki ilmansuunnat läpi, joten kipparin pää on ihan pyörällä, pysyykö paatti ankkurissa.

Jos ei ihan hirveitä tapahdu, niin seuraavaan kertaan.