Aamupalalle rantaravintolaan, jossa tuntuikin olevan melkoinen vilske.

Tässä resortissa ei ole näköjään tietoakaan asiakaskadosta, jota kuuleman mukaan Thaimaassa on n 45 % normaaliin verrattuna.

Oli tavaraa pikkaisen enempi tarjolla, kuin oli Lantalla. Ja henkilökuntaa kuin Vilkkilässä kissoja.

Munakas käytiin tilaamassa ja sen valmistuttua, se kiikutettiin pöytään.

Jäi hyvä kuva aamiaisesta.

Pieni huili ja rannalle. Lepolasset ovat aika kortilla, joten mekin saatiin vaan aurinkoisen paikan laverit. Tässä helteessä ja melkeinpä pilvettömältä taivaalta tuleva aurinko, ei nyt suosinut meitä paikan suhteen. Siinä meinaan rupee läski kiehumaan aika nopiaan.

Siispä piti mereen mennä vilvoittelemaan. Täällä on hiekan seassa, meressä, paljon kiviä tai laavaa, joten joutui pikkaisen varovasti etenemään. Ja edetä saikin jonkin matkaa, ennen kuin edes kulkuset sai kasteltua. Loppujen lopuksi ei jaksettu/viitsitty kahlata niin pitkälle, että olisi olkapäille asti vesi ylettynyt. Jäätiin sitten ”matalaan” lilluttelemaan.

Hiekkaranna ei ihan älyttömästi väkeä ole, joten hyvin mahtuis mukaan.

Me ei nyt jääty hiekalle, vaan altaalle mentiin.

Eikä ollut altaallakaan ahdasta. Hyvin mahduttiin. Tää on kyllä yksi parhaista mestoista tämän puoleen, missä oon ollut.

Nyt ei käytetty baarin antimia, vaan mentiin kaupan kautta kämpille. Se kauppa on aivan bungalowimme lähellä. Jädet ja vähän juomisia tuliaisina pienelle tauolle, ennen lounasta.

Mutta sitä ennen, käpästiin pikaisella tutustumismatkalla ympäristöön. Eilen illalla kun sivukujille ei viitsitty mennä.

Ei näitä montaa kujaa täällä olekaan, joten aika nopsaan ne on kierretty.

Kauppaa ja ravintolaa vieri vieressä. Ja näkyy hintatasokin olevan kohtuullinen.

Saa syötyä 100-150 pth:lla kummasti, jos ei ihmeellistä halua. Toki, jos parempaa haluaa, meksaa melkein saman kuin Suomessa.

Nämä pääväylät ovat ihan siistejä, mutta kun vilkaisee sivukujille, onkin tilanne toinen. Vaan elä vilkuile……

Itäisellä rannalla laskuvesi teettää kaikenlaisia juttuja. Traktorilla ajavat kärri perässä jotain tavaraa hakemaan. Mahtaa tuo suolavesi tehdä gutaa tolle veturille.

Tämä kuumin iltapäivä aika ollaam aika hissukseen kämpillä ilmastoidussa tilassa. Ei vanha jaksa muuten.

Saaren poikkimenevän kadun, jossa ravintoloita paljon, on myöskin yhdessä kohdin pieni ”niitty”. Siinä kukko tepasteli, mutta kanoja en kyllä nähnyt. Eipä tuo kukkunutkaan. Oliko jo toivonsa menettänyt?

Illalliselle mentiin itärannan puolelle.

Sataman laiturin valot loistavat ja kuului muutama pitkähäntäveneen äänikin. Kun ovat ilman minkäänlaista äänenvaimenninta, niin kuuluu aika pitkältä/pitkälle.

Tällä puolen saarta onkin sitten rauhallisempaa.

Liekö sitten coronan puraisu vai muuten vaan alkaa olla off the season?

Meillekin tuli viestiä, että suositellaan aikaistamaan kotiin lähtö, mutta toistaiseksi Finnairin mukaan meidän paluulento tapahtuu ihan aikataulun mukaan 26.3. Siispä odottelemme ihan rauhallisin mielin, mitä Finnair tekee.

Me jatketaan nautiskelua.