Niin alkoi viimeinen päivä tässä kaupungissa.

Huoneemme jouduimme luivuttamaan klo 12:00 ja jätimme laukkumme säilöön, koska lentomme lähtee vasta klo 22:00 paikallista aikaa.

Olimme todella tyytyväisiä hotellimme sekä sijaintiin että laatuun, niin palvelun kuin aamupalankin suhteen.

Harvinaisen paljon säilytystilaa runsaine laatikostoineen.

Hinnat olivat kohillaan, toki emme ihan tuommoista hintaa kuudelta yöltä (2160.-) maksaneet, mitä lista kertoo. Meidän hinta oli karvan yli 500.- € veroineen, joten kohtuutarjous saatiin, kun ei ole bestseason-aika enää.

Ravintolahan oli myös aamupalatilan lisäksi avoinna ihan normaalina ravintolana, mutta emme syöneet siinä muuta kuin sen aamupalan.

Kovasti näytti joka ilta olevan syöjiä, eli ilmeisesti tarjoilivat ihan kohtuullista evästä.

Niinpä läksimme aikaa ”tappamaan” kaupungille.

Rantaan päin mentäessä, oli vanhan hallintorakennuksen alakertaan tehty ”pari” ravintolaa, joissa yhdessä oli tällainen kokin nurkkaus, missä tämä ”väänsi” jotain uppopaistettavia lusikalla.

Oli paikka muutenkin aika pramean näköinen.

Oliko peräti viereinen ovi, huomasimme näyttelyn, joka kertoi Lissabonin historiasta. Eikun sinne.

Ja ooneksi tultiin, sen verran avarsi paikkalistuntemusta.

Saatiin kuulokkeen mukaan, jotka osasivat kertoa oikeaa asiaa oikean taulun tai tv-ruudun edessä.

Upeasti toteutettu juttu.

Olis varmaan ekana päivänä pitänyt tulla tänne, mutta kukeen ei kertonut, enkä muista, että olisin edes lukenut moisesta pakasta mistään. Mene ja tiedä, vaikka olisi ollut aika uusi keksintö.

Hieno animaatio oli myöskin sekä itse järityksestä, kuin sen jälkeisestä suunnittelusta.

Meinasivat ensin siirtää koko kaupungin Belem’iin, koska olettivat sen jäätyä pienemmille vaurioille niin itse järistyksestä kuin jälkeiselle tsunamille, että sinne ei myöskää uudelleen tulisi mahdollisia tuhoja niin paljon.

Mutta, kuten nyt tiedetään, siirtoa ei tehty, vaan rauniot siivottiin ja rakennettiin ruutuasemakaavaa noudattaen uusi, nykyinen vanha kaupunkin.

Ja vuosihan oli järistykselle 1755.

Eli, tämä keskusta, jossa mekin asuimme, on rakennettu kokonaisuudessaan 1700-luvun loppupuolella. Ja nyt lähes kaikki myöskin saneerattu 2000-luvulla vastaamaan nykyaikaa.

Nyt sitten rakennetaan uusiksi tai saneerataan vanhat makasiinit aivan joen rannassa.

Täytyypä tulla muutaman vuoden päästä katsomaan, mitä saivat aikaan.

Oikeesti, tänne tulemme uudelleen. Niin paljon jäi näkemättä.

Pitihän se vielä kirkkoja käydä ihailemassa tuolla rinteellä, mistä tuo ratikkavideokin on.

Löysimme lähistöltä kahvilan, jossa lepuuttelimme koipiamme.

Ihmettelin, miksi siellä oli niin paljon henkilökuntaa, vaan empä ihmetellyt vartin päästä.

Tuolta sitten sivukujia pitkin vanhan kaupungin pohjoispuolelle, missä tavalliset ihmiset asuvat, pienin lieveilmiöden reunoilla.

Onneksemme näitä ei näkynyt muualla, ja kuitenkin jonkin verran tuli pyörittyä.

Kävimme tuossa lähistöllä syömässä ja lasku olikin sitten pienin koko reissun ajalta. Keitetty turska, jota söin oli loistavaa, eikä Madamen jauhelihapihveissäkään mitään valittamista ollut.

Sitten olikin piipahtaa hotellille ja noutaa laukkumme, metrolla kentälle ja odottelemaan kotiin pääsyä.

Seuraavaan kertaan.