Heti aamupalan jälkeen päätimme lähteä saaren luontopolulle. Parempi tehdä kävelylenkki aamupäivällä, koska iltapäivällä voi olle tukalan kuuma.

Saaren kartta kertoo, miten opastettu polku kiemurtelee saarella.

Tällaisilla eläinfigureilla on polun kulku opastettu. Oli siellä matkan varrella muunlaisiakin kuin eläimiä. Lapsille varmaankin innostava retki.

Ennen varsinaisen polun alkamista oli melkoinen määrä polttopuita. Niitä saarelaisilla kuluu varmasti talvella aika paljon.

Metsä on saarella hyvin monimuotoista.

Ilmeisesti entinen miina tai jonkin sortin pommi oli polun varteen asetettu.

Eteläosan upeita kallioita ja lahdukoita.

Melkein korkeimmalle kohdalle oli asetettu kyltti, joka kertoili ainakin minulle kyytimahdollisuudesta. Valitettavasti se puuttui. Ihan apostolinkyydillä joutui jatkamaan matkaansa.

Taxikyltin jälkeen oli upea näköala merelle etelän suuntaan.

Siili toivotti hyvää loppumatkaa.

Mitä lie sumopainijoita.

Oli paikalle eksynyt kääpiökin.

Kun polku oli kierretty, kiitti itämainen mietiskelijä onnistuneesta matkasta.

Lampaat olivat menneet varjoon eivätkä paljon meistä piittanneet.

Thelman putiikin kissa. Tämä on kuulemma hänen mielipaikkansa. Maksoimme toisen yön.

Kun kävelimme takaisin veneelle päin, lähti viimeinenkin purkkari satamasta pois. Taidetaan jäädä ihan yksin.

Vähän ennen puoltapäivää otin urakan. Merivesipumppu oli alkanut vuotamaan. Onneksi minulla sattui olemaan mukana alkuperäinen vaihtotiiviste. Sai aika pitkään äheltää pumppua pois paikoiltaan, että sain sen verran esille, miten purkamista kannattaa jatkaa.

Siinä vaiheessa törmäsin ongelmaan. Olisi pitänyt olla erikoiset pihdit, jolla saa tuon kiristysprikan pois. No ei ollut.

Niinpä nöyrästi läksin saarelaiselta kysymään apua. Ainut jonka näin, oli kalastaja, jolta eilen olin savuahvenen ostanut. Näytin hänelle tätä kuvaa (yläpuolella), että minkälaiseen tarkoitukseen pihtejä tarvitsen. Keskustelu käytiin ruotsiksi. Olin googlettanut ja käännättänyt sanat ruotsiksi, koska hän puuhuu vain ruotsia. Oma kielitaitoni on pahasti ruosteessa. Hän oivalsi heti, mitä tarvitsen. Menimme yhdessä talon kellarissa olevaan verstaaseen. Hän tiesi täsmälleen, mistä läytää pihdit.

Ilman noita pihtejä remontti olisi jäänyt tekemättä. Tai ainakin olisi peijakkaan hankala ollut irroittaa ja laittaa takaisin tuo kiristysprikka.

Tiivisteen olin vahtanut viimeeksi 11 vuotta ja noin tuhat tuntia sitten. Tämän näköiseksi ”korpuksi” se oli mennyt. En olisi muuten ryhtynytkään moiseen hommaan, mutta kun ajaessa tiputti vettä ohjaustehostajan hihnalle ja sitä kautta roiskutti ympäri konehuonetta. Ja sitä tuli aika paljon. Paikallaankin tiputti, mutta ei mitenkään paljon.

Sain homman tehtyä ja ainakaan koekäytössä ei vuotanut enää.

Ruuan jälkeen menin palauttamaan pihtejä. Talossa ei ollut ketään. Kaikki olivat heinätöissä. Niinpä lampsin sinne ja isäntä itse traktorin puikoissa. Hän sai pihdit ja minä ostin kaksi savuahventa iltapalaksi. Kaloja maksaessani, lisäsin vitosen pihtivuokraa 😉

Tuuli oli aika navakkaa ja vaikka se menikin ohitsemme keulan puolelta, tulivat mainingit yllättävänkin voimakkaasti keinuttaen välillä Sarzaa melko lailla. Onneksi illaksi pitäisi tyyntyä.

Seitsemän aikoihin satamaan tuli ruoppaaja. Ei tainnut tulla töihin, koska ajoi keulan maihin kiinni ja keularampin laski alas. Taitaapi kuski asua saarella?

Ei tullut muita, joten olemme ainoat veneilevät turistit satamassa.

Seuraavaan kertaan.