Illalla satoi, mutta aamu valkeni tosi upeana, aurinkoisena.

Huomiselle luvattu kovaa itätuulta, joten päätimme lähteä kotiin.

Se tarkoitti pakkaamista.

Kävin ennen toimeen ryhtymistä ottamassa aika harvinaisen kuvan.

Olimme ihan yksin satamassa.

Matkan aikana kertyneet likaiset vaatteet, pyyhkeet ja lakanet, niitä oli runsaasti.

Mutta oli runsaasti käyttämättömiäkin vaatteita.

Sitä kun pitää pakata mukaan niin helle- kuin kylmän kelin vaatteet. Ja nyt ei oikeestaan kylmä keliä ollut ollenkaan, joten niille tarkoitetut piti kaivaa esiin, ja katsoa, mitkä jätetään vielä mahdollisia syksyn reissuja varten veneeseen.

Oli kassi poikineen takakannella, kun homma oli saatettu loppuun.

Hyvillä mielin käveltiin kahvilalle saadaksemme korvapuustit ja kahvia.

Madam ottikin piirakan palan ja kaakkaota, mutta minä pysyin puustissa.

Siinä Helinän kanssa rupatellessa hänellä tulikin idea, kun kuuli meidän tänään lähtevän.

Hän halusi tulla mukaamme, koska asuu myös Espoossa. Meillehän se sopi vallan mainiosti. Piti vain pikkaisen odottaa, että hänen työvuoronsa loppuu, mutta eihän meillä mihinkään kiirettä ole.

Helinä päätti ottaa fillarinsa mukaan, koska auto ei mahtunut Sarzan kannelle. Onpahan joku kulkuväline sitten perillä. Hänen auto siis jäi Lähteelän parkkikselle.

Kun tämä tekninen puoli oli hoidettu, päästiin matkaan.

Ajeltiin sisäväylää pitkin, koska se vaan on niin kaunis.

Matkalla juteltiin veneistä, kuinkas muutenkaan. Helinällä hirvee venekuume ja tämä reissu ei varmaankaan yhtään laimentanut sitä.

Saahan hän työnsä puolesta ajella siellä olevalla veneellä, mutta eihän se ole sama asia, jos oma olisi.

Niin päästiin kotisatamaan ja purkaminen alkoi.

Mutta, autopa ei lähtenytkään käyntiin. Keskuslukitus kyllä aukesi, mutta kuului vain naks, ja se oli sit siinä. Läksin veneestä jo hakemaan laturia ja kerroin ongelmastani Helinän poikaystävällekin, joka oli tullut Helinää vastaan.

Hänellä oli kaapelit ja lupasi autostaan virtaa ”lainata”. Olisihan meilläkin veneessä kaapelit olleet laturin ja jatkojohtojen lisäksi. Nyt pääsin vain helpommalla, kun hän Bemarinsa meidän Kian viereen ajoi ja hur, niin hyrisi Kia taas.

Kiitos vielä kerran jeesistä.

Niin oli meidän tämän kertainen reissu tehty.

Maileja kertyi tällä reissulla 485.

Kone kävi 56 tuntia.

Ja me nukuimme 69 yötä veneessämme.

Harmillisesti jäi yhtä puuttumaan, mutta jäähän ensi kesäksi tavoitteita.

Koko kesänä ollaan vietetty jo kunnioitettavat 91 yöreissua Sarzalla, joten ei se nyt ihan huono ole. Sanoisinko, että käyttöaste on aika kohillaan. Ja venehän laskettiin veteen toukokuun puolessa välissä, joten eipä montaa päivää ole Sarza2 saanut pilttuussaan olla.

Ja toistaiseksi kaikki on teknisesti pelannut hyvin, sekin on huomioitava.

Jäämme siis odottelemaan seuraavaa reissua.