Upea aamu helli meitä. Madam tapansa mukaa kävi pulahtamassa, hui ,,,,

Taas kerran nukuttiin kuin tukit. Kyllä täällä saa hyvät unet.

Tavaroissa ei sitten ollutkaan pakaamista, ne kun kulkevat mukana, mikä missäkin piilossa.

Meinaan, aina jompi kumpi ettii jotain. Eihän tää nyt hirveen iso vene ole, mutta silti aina on ”kaikki” kateissa.

Siis piti mennä tänään Loviisaan, mutta kun näin Svarholmin linnoituksen,

kysäisin Madamen mielipidettä, josko jäätäisiinkin yhdeksi yöksi tänne. No sehän passas, joten keula kohti linnaa ja laituriin kiinni.

Oli pari venettä entuudestaan kylkikiinnityksessä.

Vähän ihmettelin, mutta sitten selvis. Aisat ovat huoltolaiturin päällä ja kukaan ei ole vielä asentanut niitä talven jälkeen paikoilleen.

Päivän mittaan tässä on käynyt melkoinen trafiikki.

On ajanut ohi veneitä, on käyty laiturissa ja grillaamassa makkaroita tai mitä nyt kukin grillaili.

Tännekin mahtuu sitten vähän isommallakin veneellä, ainakin syväyksen puolesta.

Jos tässä laiturissa tuntuu ahtaalta, on tuolla toinen isoille tarkoitettu laituri.

Viime vuonna täällä nähtiin Dragon. Venäläisten tekemä hirviö. Oli matkalla Norjaan johonkin perinnelaivatilaisuuteen.

Ja perinteinen historiapläjäys, lainattuna wikipediasta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Svartholman_merilinnoitus

Svartholman merilinnoitus on Loviisan edustalla sijaitseva merilinnoitus, jota rakennettiin Ruotsin laivaston tukikohdaksi sekä Venäjän vastaisen rajan turvaksi. Eversti Augustin Ehrensvärd suunnitteli sen säännölliseksi bastionilinnoitukseksi neljäsataa metriä pitkälle saarella.^[1] Svartholman rakennustyöt aloitettiin vuonna 1748, ja se valmistui keskeisiltä osiltaan 1760-luvulla, mutta täysin valmiiksi se ei tullut koskaan.^[2]

Linnoitus näytteli merkittävää roolia Ruotsin laivaston tukikohtana Kustaa III:n sodassa vuosina 1788–1790. Svartholma antautui lähes taistelutta Venäjän joukoille Suomen sodassa vuonna 1808. Sotilaallisen merkityksensä menettänyttä linnoitusta käytettiin myöhemmin myös vankilana. Englantilainen laivasto-osasto räjäytti linnoituksen käyttökelvottomaksi Krimin sodan aikana vuonna 1855.^[3][2]

Museovirasto on restauroinut linnoitusta 1960-luvulta. Nykyisin linnoitus on suosittu matkailukohde.^[3]

Enpä enempiä kopio tänne, vaan jokainen tahoillaa, jos kiinnostusta on, tutkailkoon.

Katajaa, hyvin hoidettua nurmikkoa ja muuria.

Tuon huoneen katosta alkanut muodostua samantyyppisiä valumia, kuin on tippukiviluolissa.

Rannan ”pistokkaat” juoksuhaudat ampumapaikkoineen, osa sortuneet ja kasvaneet täyteen.

Kyllähän tämä massiivinen rakennelma on ollut sen parhaimpina loiston aikoina. Nyt tietty täytyy muistaa, että tämä oli sotilaallinen linnoitus, ei mikään hameväen paikka.

Jos nyt sitten huomenissa pääsis kaupunkiin, saunomaan.