Aamupala oli hyvä, monipuolinen, niin kuin tämän tasoisessa hotellissa kuuluukin olla.

Lähdimme tutustumaan lähiympäristöön, sen kummempaa ohjelmaa ottamatta tälle ensimmäiselle päivälle.

Hotelliltamme ei ollut pitkä matka tänne hallitsijoiden paltsialueelle.

Tosin nyt emme maksaneet sisäänpääsymaksua, koska ajattelimme sen olevan viisaampaa jonkun oppaan kanssa. Osoittautui viisaaksi päätökseksi.

Teki hyvää tehdä kunnon lenkki sen pitkän matkustamisen jälkeen.

Tulimme takaisin ”omalle puolelle” kaupunkia eri siltaa pitkin, vaihtelu virkistää.

Kuten Venäjällä, täälläkin joet muodostavat tärkeitä kuljetusväyliä. Tosin, eiväthän nämä nyt niin isoja ole, mutta kuitenkin.

sivukujilla näki aika erikoisiakin juttuja.

Tässä lääkäri tullut ulos auringon valoon tutkailemaan kuvia, oletettavasti potilaistaan.

Tuskinpa mitään suurennuksia lomakuvistaan oli.

Sitä paitsi, nuohan olivat negatiiveja.

Melkein koko ikäni kun olen ravintoloissa ollut töissä, niin tämmöistä ei meidän kuppilakulttuurissa kyllä ole. Tiskari pienellä tauolla ja ravintola näkyy taustalla. Olisi Metoksen myyjillä töitä, edellyttäen, että näillä olisi millä maksaa hankinnat, mitä suuresti epäilen. Ehkäpä viiden-kymmenen vuoden päästä.

Ja vaikka muuten suht koht siistiä, niin näillä sivukaduilla voi törmätä muutenkin vaikka minkämoiseen sekamelskaan.

Mitallin toisella puolen, löytyy näitä ranskalais-vaikkutteisia upeita taloja. Tämäkin voi olla jo liki satavuotias.

Sulassa sovussa kuiten kaikki tuntuu olevan.

Jossakin pikkukuppilassa kävimme pienellä välipalalla, että jaksaa odottaa sitä kunnon päivällistä. Muutenkaan tässä helteessä, +32, ei jaksa näin päiväsaikaan kauheesti syödä.

En nyt muista, mutta oisko yhteensä pari euroa maksanut.

Ja hyvän makuisia olivat.

Aivan hotellimme vieressä hienoa maisemaa, mopoja ja joki.

Paikallista aikaa noin neljältä iltapäivällä, eikä ruuhka ollut vielä alkanut.

Toisella puolen siltaa, joella oli parkissa paikallinen jokivene. Omistaja perheineen asui tuossa ja sitten kun on turisteja mitä kyyditsevät, perhe on mukana.

Tämän me havaitsimme seuraava päivänä.

Aikamoinen keulakoriste kumminkin.

Vaikka paraatipuoli hotellistamme olikin siisti, niin ulkokuoreltaan kuin ympäristöltään, samaa ei voi sanoa joen puoleisesta osasta.

Tuo lohikäärmevene oli melkeimpä noiden portaiden kohdalla parkissa.

Syytä en tiedä, mutta onko niin, että rahat eivät vaan vielä riitä kaikkeen, kun kuitenkin vielä niin kehittyvä maa. Nuoreksihan tätä ei voi sanoa, mutta vallan vaihto on tuonut pieniä ongelmia mukanaan. Eikä se Amerikkalaisten osuus ole tähän vaikuttanut mitenkään positiivisesti.

Illalla läksimme sitten etsimään ravintolaa, jonka olin Tripadviseristä löytänyt.

Se on muuten verraton apuväline, jopa tässä maassa.

Emme pettyneet. Ruoka oli juurikin, mitä muut asiakkaat olivat kirjoitelleet Tripadviseriin.

Geggoja kiipeili senällä, mutta luulempa, että kuuluvat asiaan.

Syövät ötököitä, eivät meitä turisteja.

Eikä tulleet lautasellekaan, pelkäsivät kait, että syödään heidät.

Yleensä, kun ravintolassa on hienot pöytäliinat, kielii se tasosta ja kalliimmasta ruokalistan hinnoista.

Tässä taso oli kohdillaan, mutta hinnat ei meikäläisittäin huimannut.

Oisko ollut vähän alle kakskymppiä, pitkän kaavan mukaan syötynä.

Illan kuvaa vielä liikenteestä, johon on vielä oppimista. Kadun ylitys kun tuottaa vielä vaikeuksia. Ei millään meinaa uskaltaa mennä tuonne sekaan.