Sarzan kevätkunnostuksia ja vähän uuttakin

Aloitin ajoissa kartoittaa mitä kaikkea pitikään keväällä tehdä ja sitten vain jäin odottelemaan inspiraatiota toteuttaa ne….

Koska keväällä vielä voi olla aika viileä keli, laitoin Webaston päälle, että saisin lämpöisemmän työympäristön. Eikä aikaakaan, juuri kun alkoi olla jo pikkaisen lämpöisempää, Webasto lopetti toimintansa ja ilmoitti koodikielellä ylikuumenemisesta. Se oli jo syksyllä tehnyt samoin, mutta silloin olin vain ”ohittanut” ongelman, mutta nyt aloin tutkimaan, miksi se sitä tekee.

Ilmeisesti viimekesänä lisätessäni eristeita sekä tunkiessani tavaroita lämmitystysputkien taakse, olin rikkonut ilmaputken kiinnityksen. Ilmaputki irti sille kuuluvasta kauluksesta ja kaulus osittain irti Webaston rungosta. Seurauksena melkein veneen palo-nyt vain kahden ilmanottoletkun sulaminen tuohon laitteen päälle kuvan mukaisesti.

Kuumailmapuhaltimella oli töitä, että sain sulatettua nuo letkun jämät pois ja putsattua koko suulakkeen ja kiinnityskohdan.

Sitten kauppaan ostamaan lämpöä kestävää liimaa, ja laite liimaukseen. Kiinnityskorvakkeet olivat menneet rikki ja siksi liimalla piti kuunnittää.

Siinä sai Webasto olla puristuksissa vuorokauden, jonka jälkeen pääsi takaisin paikoilleen. Kävin ostamassa myös uutta ilmaputkea, koska vanha oli saanut rytäkässä ”vähän” siipeensä. Kun kaikki oli paikoillaan, eristin uudelleen putket.

Eristeenä käytin pakosarjaan tarkoitettua nauhaa. Tuon putken ulkolämpötila on meinaan vähän yli sata asteinen, joten ei siinä kaikki materiaalit kestä. Tuota nauhaa laitoin kaksi kerrosta. Inhoittavaa homaa, kun se sisältää lasikuitua tai jotain sen suuntaista ainetta, joka tunkeutuu jopa hanskojen läpi käsiin. Mutta pysyypä lämpö paremmin putken sisällä ja sitä kautta lämpö siirtyy paremmin sinne, minne sen halutaan siirtyvän, eli kabiiniin, eikä jää tuonne rakenteiden sisään.

Sitten olikin tankkien vuoro. Olen joka kevät tarkistanut niiden puhtauden.

Dieseltankin saa helposti tankin anturin reijästä katsottua, mutta vesitankista joutuu manusluukun irroittamaan. Dieseltankki oli tosi kirkas, eikä mistään biokasvustosta ollut tietoakaan, onneksi.

Tämän veneen meillä ollessa, oliko toisena kesänä, kun olimme saaneet ”väärää” polttoainetta, oli alkavaa kasvustoa, mutta sen jälkeen ei ole ollut.

Vesitankki näytti myös kirkkaalta, mutta siitä huolimatta pesin sen etikalla. Lisäksi jätin etikat putkistoihin pariksi päiväksi, jolloin se saa veden maistumaan raikkaalta. Toki, järjestelmä pitää huuhtoa vielä ennen käyttöön ottoa.

Nyt kun oli tämmöisen ikävämmät hommat tehty, saattoi alkaa ”hifistely”. Onneksi vanhempi poikani tuli jeesaamaan kylkien ja muunkin pesun kanssa.

Venemessuilla keskustelin uudesta ankkuriköyden hankinnasta, kun tuo vanha luistaa vinsissä. Eräs myyjä kehoitti pesemään köyden, joten Petri sitten alkoi hommaan.

Paljuun pesuainetta ja köysi joksikin aikaa likoomaan, jonka jälkeen painepesurilla limat pois. Tuli puhdasta jälkeä ja aika näyttää, auttoiko luistamisongelmaan.

Sitten olikin kylkien vuoro. Koska jo viime vuonna kylkiin oli laitettu keraaminen pinnoite, ei niitä nyt tarvinnut pesta millään kovilla aineilla, vaan ihan tavallisella venepesuaineella riitti. Sitten kuivaus ja mahdollinen pöly pois, uuden keraamisen aineen levitys ja kevyt kiilloitus lampaan villaisella laikalla.

Kyllä nyt kylki kiiltää. Kannen ja hytin kyljet ovat paljon helpompi tehdä sitten vasta, kun vene on vesillä. Meillä on tukevahko kulkusita, jossa seisten ne on helppo sitten käsitellä.

Septitankkiin laitoin sitruunahappoliuoksen irroittaakseen kiteytyneen virtsakiven. Pääsin kokeilemaan aineen tehoa, kun laitoin pesuvadin poistoputken alle. Kyllä lähti kiteitä irti. Oikein semmoisia kynnen kokoisia paloja.

Makuuhytin kattoluukussa on aurinkokennoilla ja patterilla varustettu ilmanvaihoventtiili, joka on nyt sitten ruvennut reistailemaan. Niinpä ostin Motonetista uuden, jolle piti reikää vähän avartaa. Hyvin tutuu nyt pelittävän. Mielestäni tällainen akkuversio on paljon parempi kuin pelkällä auringon valolla toimiva, koska akku pitee sen pyörimässä myös yöllä, jolloin ilma vaihtuu tasaisesti, vieden nukkuessakin kosteutta ulos.

Sitten tein vielä jotakin, jota olin itselleni vannottanut aina olla tekemättä.

Ostin rosteriset potkurit. Ja miksikö ei rosterisia muka. Ne ei anna yhtään periksi, jos vähänkin hipaisee vaikkapa poijuketjuun tai kiveen. Nyt sitten pitää olla astetta varovaisenpi, kun ja jos sellainen vaara on olemassa.

Nämä sain ostettua Tori.fi:n kautta, kun edellisellä omistajalla kone kiersi näillä vähän liikaa. Mielestäni nämä ovat aivan uuden veroiset, ei näkynyt naarmun naarmua ja tuli vielä alkuperäisissä paketeissa.

Eli vastaavat Volvo Pentan C6 potkureita ja ovat Solaksen valmistamat. Koeajolenkillä ensivaikutelma ainakin oli täydellinen. Kiihttyy paremmin eikä jyrkemmässäkään käännöksessä ala surimaan. Pito on tosi mahtava.

Teoriassa voi säästää jopa polttoainekuluissa, mutta mene ja tiedä. Jenkkien tekemissä testeissä avat pääseet jopa 10 %:n säästöihin, mutta ne kokeet olivat tehty isoilla perämoottoreilla.

Mutta vaikka säästäisi puoletkin tuosta, näillä nykyisillä dieselin hinnoilla maksaisivat itsensä meidän ajoilla 5-10 vuodessa itsensä takaisin. Huiput oli 30.2 solmua, kun aikaisemmilla alumiinisilla A6 potkureilla pääsi 29.4 solmua ja sillon kierrokset olivat 3950 rmp nyt niiden ollessa 3900 rmp. Eiväthän huiput kerro kuin osa totuudesta, koska matka-ajonopeus, sehän ratkaisee ja se jää sitten nähtäväksi, kunha roinat ovat kannettu veneeseen ja vielä tankit täytetty.