Päätettiin jäädä toiseksi yöksi, koska tuuli ei laantunut yhtään. Kävin hotellin takana kalliolta kuvaamassa. Mainingit olivat noin metrisiä ja meidän olisi pitänyt mennä vasta-aaltoon. Ei kiitos. Kun ei ole pakko.

Samalla näin Tyllin. Sillä oli poikanen, mutta sen verran vikkelä oli, etten siitä saanut kuvaa. Kovasti emo oli huolissaan, että teen pahaa hänen jälkeläiselleen, kun niin esitti rampaa ja johdatti minut kauemmas.

Hotellille vievän tien vieressä on upeita kukkia.

Puna-apilaakin löytyy.

Tämä iso keltainen talo on länsikärjessä, kun laskeutuu majakalta alas. Siellä kärjessä on myöskin armeijan alue, jonne ei pääse. Useampi toimiva tykki, joita silloin tällöin huolletaan eli täysin toimintakuntoisia.

Ruokailun jälkeen kävimme saaren museossa.

Historia

Utössä on 1500-luvulta lähtien ollut majakanvartijoita ja luotseja, myöhemmin myös tullilaitoksen henkilökuntaa. Sotilaita Utössä on ollut vuodesta 1918 lähtien, mutta henkilökunta rajoittui yhteen henkilöön vuoteen 1939 saakka. Vasta 1960-luvulla Utön linnake laajennettiin samoin kuin henkilökuntaa lisättiin.^[5] Utössä sijaitsee Suomen vanhin merimajakka. Ensimmäinen valomajakka rakennettiin vuonna 1753, mutta se räjäytettiin Suomen sodassa. Nykyinen majakka rakennettiin entisen paikalle vuonna 1814.^[6]

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Utössä oli pakkolunastettu maata luotsi- ja tulliasemia varten. Rannikkopuolustusta koskevat pakkolunastukset alkoivat 13. helmikuuta 1912. Kesäkuussa 1912 alkoi alueen määrittäminen meripuolustuksen käyttöön. Itämeren alueen viestipäällikkö, kommodori Adrian Nepenin, kävi tarkastamassa alueen. Viestiasema tuli valmiiksi 28. elokuuta 1914.^[7]

Venäläiset varustivat saarta vahvasti huhtikuusta 1915 elokuuhun 1916. Saarelle sijoitettiin rannikkotykistöpatterit № 62 – № 64a, järeitä 152/45 C– ja 75 mm:n tykkejä osaksi Turun–Ahvenanmaan vahvistettua asemaa kesäkuussa 1912 laaditun suunnitelman mukaisesti. 10. elokuuta 1915 Utöhön hyökkäsi saksalainen laivasto-osasto, mutta saarella oli jo kuuden tuuman tilapäinen tykkipatteri. Talvisodassa 14. joulukuuta 1939 Turun lohkoon kuuluvaa Utötä lähestyi kaksi neuvostoliittolaista hävittäjää, joista toinen oli Gnevnyi. Toinen ilmeisesti upotettiin ampumalla Canet-tykeillä.

Vuoden 2005 lopulla Utön valmiuslinnake lakkautettiin ja muutettiin vartiolinnakkeeksi. Varusmieskoulutus saarella lakkautettiin samalla.

On keinussa tainnut lapsi jos toinenkin keinua. Nyt mummo saa kutoa rauhassa, koska museo ei ole montaa tuntia päivässä auki.

Seinillä kuvia entisistä ajoista. Erittäin mielenkiintoista. Oli hyvät kaksikieliset taulut selittämässä, mitä mikin esittää.

Kuvia Utöstä millaista oli vuonna 1910.

Ja sitten vielä tämä vanha merikortti vuodelta 1747. Hyvin ovat osanneet jo tuolloin piirtää karttoja.

Ei ole luodattu kuin tarpeelliset väylät.

Tässä kulmamittari, jolla mittaamalla saatiin viitat oikeille paikoilleen. Rannoilla on merkkimaalipisteet, joita käytettiin paikallistamaan oikeat paikat reimareille.

Hylkeenpyynti oli aikoinaan hyvin merkittävä tulonlähde utölaisille. kalastuksen ohella. Jopa luotsit sivutoimenaan hankkivat näin lisäansioita.

Alueen haaksirikot

Tässä lähialueen hylkyjä Hylyt.net kauvankaappaus.

Panssarilaiva Ilmarinen ajoi miinaan ja upposi noin 17 meripeninkulman päässä Utöstä etelään jatkosodan aikana syyskuussa 1941. Aluksen miehistöstä hukkui 271 henkilöä.

S/S Park Victory, yhdysvaltalainen höyrylaiva, ajoi karille ja upposi Utön kaakkoispuolella 25. joulukuuta 1947. Onnettomuudessa menehtyi kymmenen aluksen miehistön jäsentä.

28. syyskuuta 1994 matkustaja-autolautta M/S Estonia upposi Utön läheisyydessä, noin 40 kilometriä saaresta eteläkaakkoon. Kyseessä oli yksi suurimmista rauhanajan onnettomuuksista 1900-luvun Euroopassa.

Upea ilta tuli. Tähän ei käy enää tuuli lähes lainkaan vaikka merellä vielä puhaltaa.

Naapuriveneen pariskunta nauttii ilta-auringosta. Taustalla näkyy kauppa valkoisen venevajan oikealla puolella.

Tämän hetken klo 20:30 tilanne satamassa.

Seuraavaan kertaan.