26.7. Siirryttiin Bänö-ön saareen

Uni maistui hyvi ja aamu alkoi lähes tyynenä ja lähes pilvettömänä. Aamuisen munakokkelin jälkeen liinat irti ja ankkuri ylös.

mä hommis
niin lähti Sarza taas liikenteeseen

Hissukseen köröteltiin kohti Bänö-ön nimiseen saareen.

Ei ollut kauheaa ruuhkaa väylällä. Pohjoisempana näky kaukaa muutama purje ja peräti yksi moottorivene tuli vastaan.

Ja plägä, voiko ihanampaa keliä olla, kun ylittää isoa selkää?

aina saa väistellä muita liikenteessä olevia 🙂

Tämä on varsinkin purkkareiden suosiossa oleva suojainen paikka ja aivan väylän vieressä, pohjoispuolella.

Täältä löytää vaikka kuinka monta hyvää kiinnitymispaikkaa kaikista kolmesta saaresta. Osissa on harjateräksiä helpottamaan kiinnitymisessä.

meidän paikka tänään

Aivan veneemme vasemmalla, eli plotterikuvassa oikealla puolella, on syvää, vaikka meillä näyttääkin noin matalana olevan.

oikeesti vene on toisin päin 🙂

Tuo pikkusaari on sitten syytä kiertää ulkokautta, koska siinä keskellä on matalalla kivi. Tänään siihen kolautti yksi purkkari. Se näkyy Googlemapsin sateliittiversiossa hyvin. Pääsääntöisesti alueella on 4-6 metriä vettä.

syvyyttä melkeinpä kaikkialla

Ja kun kerran ollaan matalissa vesissä, pitihän se tarkistaa, paljonko siellä potkureiden alla oiken vettä on.

40-50 cm vielä kiveen tai kallioon matkaa.

Muutenkin aika ajoin tarkista kameralla, että kaikki on ok tuolla veden alla. Nyt vaan vesi pikkuisen sameaa, mutta kyllä videosta jonkin verran selvää saa, kuitenkin.

Pikkaisen saa katajia väistellä, kun lähtee rannan tuntumasta keskemmälle saarta.

tuosta lähtee polku

Koska yläkuvan polku päätyy aika jyrkkään kallionkohtaan, on toinen mahdollisuus nöyränä mennä mannyn oksien ali ja pääsät loivempaan paikkaan, josta sitten ”korkeuksiin” on hyvä kavuta.

männyn alta lähtee myös polku
järkevä polku päättyi tuohon kaatuneeseen puuhun

Jotenkin muistin saaressa kulkemisen eri tavalla. Nyt olivat polut enempi ryteikköä, joten jätin kierroksen aika lyhyeen.

Ilmeisesti tässäkin tapauksessa aika kultaa muistot.

Mutta takaisin veneelle tultuani, olin istunut perhosen päälle.

Huomasin vasta noustessani tapahtuman. Siirsin puolipökertuneen lentelijän kaiteelle. jos tarrasikin kiireesti puusta kiinni.

perhonen tokenee

Aika karvainen on tämäkin lentäväinen. Mutta onneksi tokeni ja pyrähti lentoon.

Hetken päästä lenti merikotka ja vahonko, en kerrenyt Sonyä ottaa esiin. olimmekin juuri puhuneet, että eipä ole näitä iso, uljaita lintuja nähty koko tällä reissulla ainuttakaan.

merikotka

Eipä tässä oikeestaa muuta mainittavaa olekaan, joten seuraavaan kertaan.

illan puna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.