Aamupalan jälkeen, sovitusti, tultiin hakemaan retkelle. Haettiin vielä kolme muutakin mukaan, ja hedelmäkaupan kautta lähemmäs Mangrove-aluetta. Jonkin sortin jokisuistoa ja sitä tuntui olevan laajalla alueella.

Alkuvaikutelma ei ollut paras mahdollinen. Auto, jolla haettiin, oli pikkaisen epäsiisti. Paikka, josta pitkähäntäveneet lähtivät, myös kaipaisi enempi kuin vähän ehostamista.

Toisaalta, maassa maan tavalla, tai maasta pois.

Olivat sentään tehneet kunnon betonisen kävelysillan, ettei lankkubalkonkia pitkin tarvinnut taiteilla lähtölaiturille.

Muitakin tuli ja lähtijöitä jaeteltiin aktiviteettien mukaan. Osalla kun kuului veneajelun lisäksi kanoottiretkeä ja/tai vielä kiipeilyäkin.

Me oltiin otettu turvallisin vaihtoehto. Ajelu pitkähäntäveneellä, ilman ylimääräisiä seikkailutaitoja vaativia juttuja.

Niinpä me jäätiin viimeiseksi ”ryhmäksi” odottelemaan kuskia paikalle. Saatiikiin kymmenisen minuuttia ootella.

Ensimmäinen kohde, juuri kun nousuvesi alkaa vadenpintaa ylöspäin hilata, oli maan matiset. Ihme nilviäisiä, ei matelijoita, ei kaloja eikä matojakaan, vaan kaikkea noita yhdessä. Videolla näkee huonoa kuvaa noista. Tuossa esitteessä on jo sitten parempilaatuisia.

Vaikka sitä telkkarissa onkin nähnyt kuvia näistä jokisuistoista, ei olisi silti uskonut sen olevan näin uskomaton. Ja vielä kun näki nousuveden peittävän alleen yhtä sun toista.

Apinoita oli siellä sun täällä. Osa oli ilmeisesti opetettu tulemaan rantaan, kun kuulivat moottorin äänen. Tiesivät saavansa makupaloja. Me ei itse annettu, mutta kuski kyllä lahjoi, että tulisivat seuraavillekin turisteille näyttäytymään.

Mutta osaavat olla myöskin röyhkeitä.

Tämä yksilö nappas Madamen laukusta törröttävän vesipullon ja vei mennessään. Onneksinei sentään kännykkää vienyt. Tai vielä pahempaa, rahapussin.

Kun liki parituntia oltiin kierrelty, palattiin lähtöpaikalle, missä saatiin juomaa, hedelmiä ja vieläpä lounas. No, se ruoka ei kauhean kaksinen ollut, mutta ruoka kuitenkin.

Nuo moottorit olivat mielenkiintoisia. Ilmeisesti tässä laturi ei toiminut, kun joka käynnistyksen jälkeen irroitti akunkengän. Ja vaihteisto, suora ketjuveto.

Näkyi isommissa vehkeissä olevan vaihdeloota kiinni.

Tastä yksilöstä pakki puuttui.

Kotiin veivät, ja taas viimeisenä. Vissiinkin aattelivat, että noilla eläkeläisillä ei ole kiire mihinkään. Oikeassahan he olivat tuon suhteen.

Nyt autoa ajoi mies, jonka pari pikkutyttöä oli etupenkillä. Ja peijuuni, ei laittanut ilmastointia päälle. Oltiin siis hikimärkiä, kun majapaikalle päästiin. Arvatkaas mihin rynnättiin. Tietysti mereen.

Pieni huili ja illalla lähdettiin ison tien varteen.

Madam pääsi hiuksensa leukkuuttamaan.

Oli haikaillut jo jonkin aikaa moisesta operaatiosta.

Sitten muutamissa kaupoissa retonkeja hypisteltiin, mutta kumpainenkaan ei tällä kertaa mennyt retkuun, eli tyhjin käsin poistuttiin.

Mutta vatsat saatiin täyteen.

Löydettiin systärien kuppila, jonka olikin oikea löytö.

Palvelu, ruoka, ympäristö, kaikki siistiä, hyvää ja ammattitaitoisesti toteutettuna.

Ja vieläpä kohtuuhintaan.

Koh Lantan parasta antia tähän mennessä.

Ai niin, bensa maksaa täättä noin 80 snt litralta, jos tuohon kylttiin on luottamista.

Huomiseen.

Ps

Joka ilta joku örkki käy raakkumassa mökkimme nurkalla. Menis ettii seuraansa jostain toisesta resortista, kun ei täältä tähänkään asti sitä ole löytänyt.