Aamupalan jälkeen aloin tutkailemaan tuuliennusteita, jonka vuoksi päätettiinkin lähteä saman tien. Eilen ennustettiin huomiselle tyynempää, mutta se onkin tänään. Huomenna voi sitten tuulla vaihteeksi vähän enemmän. Meillä olisi vielä yksi isompi selkä ylitettävänä, joten saapi olla tarkkana näitten tuulien suhteen.

Olin valinnut tämän päivän kohteeksi Västerlandin, Björkön länsipuolella ja eteläisestä Jurmosta viitisen mailia .

Loppumatkalla keli alkoi jo olla melko kuoppaista, oisko ollut metrin verran aalloilla kokoa.

Tässä samaisessa lahdukassa ollaan muutamakin kerta oltu ja hyväksi havainneet saaren. Tämä kohta ei todellakaan sovi purjeveneelle, mutta veneestämme vasemmalle tuossa niemessä on vaikka kuinka monta hyvää, syvää paikkaa isommallekin vehkeelle, kunhan kalliokiiloja on matkassa.

Tässä on hyvä Sarzan olla.

Tuo purkkarin kuva antaa mielestäni hyvä havainnekuvan aaltojen koosta. Jos tuollainen melkein kymmenmetrinenkin jo meinaa sukellella tai välillä lähteä lentoo, niin tavarat hakee paikkojaan jos ei ole hyvin laitettu alun alkaen paikoilleen.

ja sitten ”hyppy”

Tuollainen liki parin metrin korkuinen kalliokieleke ei tunnu näissä aalloissa miltään.

Siinä on taas luontoäiti sotkenut kivilajit oivallisesti keskenään.

Taisi olla jo aikaisemmassa viime- tai toissavuotisessa blogissani tästä saaresta kuva näistä fillarilla tehdyistä jäljistä. Ei uusuidu tällainen ”sammal” vai mitä lie, kovin nopeasti.

Vahinko ettei mahtunut kuvaan vielä tiirapariskunta, se kun istuskeli parimetriä vasemmalle noista hanhista.

Illalla kokeilin pikkasen uittaa Mepsin 3-lippaa ja toimihan se.

Sain vielä toisen, mutta sitten syönti hiipui.

Jos vähän isompia olisivat olleet, olisin käyttänyt, mutta saisivat ainakin 100 gr isompia olla.

Kuun eteen tuli pieni pilvi mutta välistä sain tällaisen napattua. Joku outo uloke on tuossa klo 11 paikkella.

Yöllä heräsin nykimiseen, kun tuuli oli kääntynyt lounaaseen. Kävin korjailemassa keulan kiinnityksiä, mutta se ei auttanut. Siispä laitoin apuköyden perästä vasemmalle kiven ympärillä olevaan liinaan ja jo loppui, tai ainakaan ennen nukahtamistani en kuullut. Hyvin oli kiinni pysynyt, kun sitten aamulla heräsin.

Aamulla olikin sitten pilvistä, mutta tuuli jatkui.

Saaren luoteispuoleinen avoin meri toi edelleen aika kookkaita aaltoja rantaan, joten se siitä saaren vaihdosta. Toki, olihan tämä tiedossa.

Sitten olikin päivän reippailun vuoro. Kiipesimme tuonne kallion laelle. Itse asiassa sinne oli aika helppo mennä, kunhan ei valinnut suorinta reittiä. Tyypillistä pientä, matalaa kasvustoa, jota melkein joka saarella näillä nurkilla on.

En tiedä kasvin nimeä, mutta väritys oli upeaa. Mielestäni tätä samaa kasvaa pohjois Norjan rannikolla.

Saapi nähdä, tyyntyykö illaksi ja päästäisiin jatkamaan matkaa. Jos ei, niin sitten ollaan pari yötä, ennen kuin ennusteiden mukaan tuuli vähän hellittää.

Lopuksi vielä vanha video. Eihän täällä ole mikään muuttunut.