Aamuherätys tulikin työmiesten toimesta.

Eilisessä postauksessa mainitsin, että puomit ovat ”talvi/takkuusäilytyksessä” vanhan laiturin päällä, niin kohta ovat vedessä, oikeilla paikoillaan. Valmiina odottamassa meitä veneilijöitä.

Eilen sain illalla kuulla saaren ravintolanpäälliköltä, ette se laituri on käyttökiellossa huonon kuntonsa takia, missä ne olivat päällekkäin.

Ja niin meinasi olla hänen veneensäkin. Akusta loppui nimittäin virta, joten hänen Merkurinsa ei lähtenytkään käyntiin.

Eipä hätiä mitiä.

Hän kävi hakemassa sieltä ravintolasta pitkän roikan, kun en omaani viitsinyt kaivaa esille.

Päräytin agrekaatin käyntiin ja mukanani olevalla pikku laturilla saatiin ladattua akku ja niin pääsi päällikkö saarelta vieraansa kanssa pois.

Hän olikin päivitellyt, että saavatkohan tulevaksi viikonlopuksi asennettua noita puomeja.

Ja kirosi myöskin tuon ison laiturin käyttökieltoa, koska nyt isot veneet eivät välttämättä mahdu tähän laituriin, missä mekin nyt olimme.

Me jätettiin aamupalakin väliin, ja lähdettiin kipin kapin työmiesten jaloista karkuun. Loviisaan.

Lähes plägässä kelissä saatiin ajella kohti Loviisaa. Vieraslaiturissa oli yllättävänkin paljon veneitä, ottaen huomioon vuodenajan.

Mitenköhän tänne mahtuisikaan heinäkuussa sesonkiaikaan.

Puolipilvinen, ei kun pilvinen päivä, ainakin toistaiseksi. Ja täällä satamassa täysin plägä.

Satamamksu edelleen maltillinen, sanoisinko halpa: 20.- € , sisältää sahkön ja saunan, jonka voi koska tahansa käydä itse napsasemassa päälle. Vaikka kuinka monta kertaa päivässä.

Aamupäivä oli aika viileä, johtuen mereltä, etelän suunnalta tulevasta tuulesta. Pysyttelimme veneessä enimmäkseen.

Nälkä ”pakotti” lähtemään liikenteeseen iltapäivällä. Taivas oli tullut pilviverhon takaa näkyviin ja kun oli paikassa, missä ei tuullut, oli jo siedettävän lämpöistäkin.

Määrätietoisesti suuntasimme kohti ravintolaa, jossa olimme kerran aikaisemminkin käyneet syömässä.

Ei pettänyt nytkään ruoka, tällä kertaa kebab.

Annos oli rekkamiehelle, anteeksi, rekkahenkilölle tarkoitettu, joten me vähäruokaiset eläkeläiset jaksettiin nippa nappa puolet syödä.

Niinpä pyydettiin rasia, joka saatiinkin heti miten, ja siirsin loput lihat siihen.

Siispä yksi ateria meille samaan hintaan, peräti maksoikin 18.- € cokiksen kanssa, yhteensä.

Siitä jatkettiin kauppaan. Sattui vain matkalla olemaan kirppis, joten ruokapuoli unohtui saman tien. Sieltä saatiin pari korttia kuorineen (onnitteluja varten), Madam kirjan ja keittiö yms sieniä. Halpaa kun oli.

Päästiin sitten viimein kauppaakin, josta vain vähän täydennystä. Huomenna, ennen lähtöä, sitten enempi.

Vanha loisto paikallaan, vaan ei vilku valo enää.

Takaisin tullessa huomasin, että pikkulaituri on vissiinkin tarkoitettu vain puuveneille.

Hyvä niin, eroittuupa satamasta edukseen. Pysykööt kuttaperkavehkeet omalla puolellaan ; – )

Ja kyllä, ne on niin upeita, nuo puuveneet.

Saunan kävin laittamassa päälle vähän ennen Emmerdalea. Madam kun sitä seuraa.

Kävin pikkaisen pyörähtämässä kamera mukana satamassa.

Rantakuppilan terassi täys paikallisia ja joukossa tais olla pari turistiakin.

Näitä makasiineja en jaksa olla ihailematta. Jokaisessa Suomen satamassa pitäisi olla tällaisia.

Katsooko naakka nauloja vai mahdollisesti ihmisiltä putoavia eväitä, mene ja tiedä. Mutta tarkkaan seurasivat ympäristön tapahtumia.

Näitä pyöri useampikin kärkkymässä ruokaa.

Päästiin saunassa käymään ja tulipa muutama muukin löylyihin. Miesten puolen kiuas on onneton. Varmaankin yksi vastus mennyt? Eilen kuulemma oli venekunnittain saunavuorot, jolloin miehet olivat päässeet naisten puolelle löylyjä ottamaan. Sillä puolen oli kuulemma ihan ok kiuas.

Mielestäni tämä on ollut aina samanlainen tuhnu. Pari kolme kuupallista kun heittää, neljättä on turha tyrkyttää. Sanoin viimeksi satamassa asiasta, mutta mitään ei näköjään ole tapahtunut.

Loppu ilta menikin sitten tätä kirjoittaessa ja ottamiani kuvia ihmetellessä.

Videota en nyt tästä kohteesta ottanut.

Huomenna sitten uudet seikkailut.