Alkuperäinen suunnitelam oli lähteä Hankoon. Tapaisin samalla vanhan kaverini Arin, jota en ole nähnyt vuoteen.

Mutta tutkittuani sääennusteita, ei olisi viisasta jäädä Hankoon yöksi. Ei sillä, etteikö se olisi kiva paikka, vaan että emme pääsisi sieltä pois kuin aikaisintaan keskiviikkona.

Kuva Hanko Tulliniemen ennusteesta ensi perjantaihin asti. Oikealla näkyy ennusteet aallon kokrkeuksista.

Hanko läntinen sekä itäinen selkä on muutenkin ikävä ylittää, saati jos on kuoppainen keli.

Oikeastaan oli yllätys, miten vähän oli jäljellä eilistä maininkia. Luulin se olevan paljon suurempaa, koska se kuitenkin tuuli aamuun asti 8-10 m/s lounaasta.

Me lähdimme yhdentoista maissa liikkeelle.

Nyt pääsimme lähes tyynessä ajelemaan. Olihan siellä 30-40 senttistä myötäistä paikka paikoin, mutta sehän ei ole Sarzalle mitään.

Veneitä oli aika runsaasti väylällä. Niissä paikoissa missä se oli mahdollista, ajoin aika kaukana väylästä. siten ei tarvinnut väistellä purjeveneitä. Me kuitenkin ajoimme 22 solmun nopeudella suurimman osan matkaa.

Hangon länsisatama ohitettiin sekin myötätuulessa.

Hanko itäinen oli jopa hivenen tyynempi kuin läntinen selkä. Täällä ei ollut enää maininkeja ollenkaan. Tuulen tekemä aaltokin oli pienentynyt. Kyllä meidän kelpasi ajella.

Olin valinnut meidän kohteeksi Pattskärin. Trelänningenistä luoteeseen vajaa maili. Mutta sen pohjoispuolisessa lahdenpohjassa olikin jo kolme venettä. Emme aikoneet änkeä heidän sekaan, varsinkin, kun yksi niistä veneistä oli juuri siinä kohdassa, johon olisin Sarzan laittanut.

Lähestyminen Pattskäriin, joka on oikealla puolella kuvassa.

Tuuli oli jo yltynyt aika navakaksi. Alkoi olla jo pieniä vaahtopäitä aalloissa.

Niinpä luikertelimme kiviä vältellen kohti Fladalandetia.

Mutta sielläkin oli varattu meidän vakipaikka. Siihen oli mennyt aika iso jenkkivene.

Kävimme vielä vilkaisemassa pari muutakin saarta väylän pohjoispuolelta. Toiseen kävi tuuli ja toisessa oli pari purjevenettä. Ei siis vieläkään tärpännyt.

Aloin olla jo epätoivoinen. Viimeisenä paikkana suuntasimme Modermaganiin. Yllätys oli suuri, kun siellä ei ollutkaan ketään. Tämähän oli aikaisemmin tosi suosittu paikka. Olisiko syy siihen, että täällä ei netti tahdo pelata eikä tv näy.

Tämä kuuluu Tammisaaren saariston kansallispuistoon. Taulussa näytetään luotopolku, joka on merkitty tosi hyvin.

Vaikka tiesin, että tämä puoli on vähän alttiimpi tuulelle ja ohiajavien alloille, päätin kuitenkin tähän kiinnittyä.

Kuvassa näkyy hyvin, kuinka ohiajavien aallot kastelivat kallion Sarzan keulan kohdalla. Olivat sitten märkänä todella liukkaat.

Tässä vaiheessa tuuli puhalti ohi tuolla väylän puolella.

Vesi on yllättävänkin kirkasta. Sinilevästä ei tietoakaan. Yleensä nämä matalikot eivät tähän aikaan kesästä näy veden sameudesta johtuen, mutta nyt näkyi hyvin.

Tämä sisäjärvi alkaa vuosi vuodelta kasvaa enempi umpeen lumpeista.

Maannousu (eli maankohoaminen) on muovannut Raaseporissa sijaitsevan Modermagan-saaren poikkeuksellisen kauniiksi luontokohteeksi. Raaseporin saaristossa maa nousee nykyään noin 3–4 millimetriä vuodessa, mikä muuttaa jatkuvasti rantoja ja saarten muotoja. [1, 2, 3]

Tämä jääkauden jälkeinen geologinen ilmiö näkyy ⁠Modermaganin saarella konkreettisesti seuraavilla tavoilla: [1]

Glo-järven ja kluuvin muodostuminen

• Entinen merenlahti: Saaren itäosassa sijaitseva järvi oli alun perin avoin merenlahti.
• Kluuvivaihe: Maankohoamisen myötä lahti kuroutui lähes irti merestä muodostaen kluuvijärven. Korkean veden ja myrskyjen aikaan sinne sekoittuu edelleen merivettä.
• Glo-järvi: Nykyään allas on pitkälle umpeen kasvava ja rehevöityvä ⁠glo-järvi, joka todistaa rannikon jatkuvaa vetäytymistä

Suojainen laguunilahti (Äidin kohtu)

• Luonnonsatama: Saaren nimi viittaa ”äidin kohtuun” (ruots. Modermagen / Modermagan).
• Muuttuva kynnys: Maannousu mataloittaa jatkuvasti saaren suojaisan etelälahden suuta. Nykyään etelänpuoleisen poukaman kynnyksen syväys on enää noin 1,5 metriä, joten sinne pääsee pääasiassa moottoriveneillä, kun taas syvempi pohjoislahti sopii yhä purjeveneille.

Mutta sitten tuuli kääntyikin vähän etelän suuntaan ja sai aikaiseksi puuskien tulon suoraan Sarzan kylkeen.

Lisäksi isot moottoriveneet, joita meni yllättävän paljon, aiheuttivat todella isojen aaltojen tulon veneemme perään.

Onneksi ankkuri piti. Muuten keula olisi kolissut pahemman kerran kallioon.

Päätimme vaihtaa lahdukan toiselle puolelle, jonne olisi pitänyt jo alun alkaenkin tulla. Tässä kohtaa saarta olemme useasti olleet ennenkin.

Nyt ei tuuli päässyt veneemme kylkeen ja heilumienkin loppui, kun aallot menivät ohi ajavista veneistä toiselle rannalle.

Aikaisempi kiinnityskohta oli melkeimpä suoraan Sarzan perän puolella.

Alakuvassa näkyy hyvin, miten veneen aallot väylältä tulevat tänne laguuniin.

Tässä olemme niin tuulen kuin aaltojen suojassa.

Lisäksi yllätys oli suuri, kun tv:kin alkoi näkyä. Se ei toisella puolella näkynyt ollenkaan.

Seuraavaan kertaan.

Vanhoja videoita, mutta saarihan ei ole muuttunut mihinkään.

Saaren esittely pidemmän kaavan mukaan seuraten luontopolkua.