Sain kaveriksi päivän reissuun Timpan, jota ei hirveästi tarvinnut suostutella veneretkelle.
Koska keli oli aika kova, päädyin tuomaan Sarzan Espoon edustalla olevalle Kaparen saarelle. Se on nyt aika suojainen paikka rantautua.
Lisäbonuksena täällä on poijut, joten ei tarvitse ankkurin kanssa ”leikkiä”.
Tuuli pyöritti rantautumisvaiheessa Sarzaa aika haastavasti, melkeinpä tuonne lahdukan pohjaan, mutta onneksemme rannalla oli veneilijä, joka otti Timpan heittämän köyden, jonka avulla sitten saatiin keula oikealle paikalle.
Ja kuten kuvatkin kertovat, oli jo tuolloin tullessamme osin vaahtopäitä itä/eteläpuolella saarta. Tuuli tuli melkeinpä suoraan idästä 11-13 m/s ja puuskissa sitten vähän enempi.
Nyt ei menty ruuan tekoon nuotiolle, vaan se tehtiin veneessä. No, eipähän vaatteet haise, ei ku tuoksi, savulle. Timppa oli tehnyt esivalmistelut jo kotonaan, joten minulle jä statistin rooli.
Kattilassa kasviksia, jossa liemenä ravun pyrstöistä keitetty liemi. ja kookosmaitopurkillinen sekaan. Kun ne olivat kypsiä, lisäsi Timppa sitten ravut ja lohen palat sekä nuudelit, ja vot, maku oli maailman huipulta.
On se kun saa olla kerrankin ”katsojan” roolissa ja nauttia toisen tekemää ruokaa.
Vaikka kattila tulikin melkein täyteen, tyhjeni se kuitenkin.
Mutta kyllä oli pötsitkin täysiä.
Tehtiin semmoinen pieni saarikierros, mutta kun tuolla ulkomeren puolella ”vähän” puhalsi, eikä lämpötilakaan ollut mitenkään kovin korkea, 11 astetta, menimme sisätiloihin.
Vasta vähän ennen pimeäntuloa lähdettiin pois.
Kyllä päivä meni jouten rupatellessa hyvässä seurassa.
Koostin pienen videonkin niille, jotka ”elävitä”kuvista pitää.
Seuraavaan kertaan.
