Tunhamn ti-ke 11-12.7.

Heti aamupalan jälkeen lähdettiin ihan tässä vieressä olevaan satamaan, Tunnhamniin. Se on vanha kalastajakylä. Lampaiden pito on ollut myös tärkeä tulonlähde saarelaisille. Emme olekaan täällä ennen käyneet, joten mielenkiinnolla odotamme, mitä kivaa täällä onkaan.

Kun tulimme tänne, ei laiturissa ollut ihan näin montaa venettä.

Tämä iso kalastusalus on ollut nyt pois aktiivikalastuksesta jo muutaman vuoden. Kalastajalla jo ikää tullut sen verran, ettei enää jaksanut. Poika kuulemma jatkaa, mutta hänelläkin jo ikää kuutisenkymmentä vuotta. Miettii myös, kannattaako vielä koneita joka päivä käynnistää. Ei kuitankaan tällä isolla troolarilla. Hänellä on joku toinen vene siihen tarkoitukseen.

Saaren historiikki: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tunhamn . Tämä saaren kirjoitustapa herättää mielenkiinnon. Merikartassa se kirjoitetaan kahdella n:llä mutta ilmeisesti oikein on yhdellä.

Kun kävimme maksamassa satamamaksun, 10.-€, niin meille kerrottiin, että kyllä täällä on asuttu jo 1500-luvulta lähtien. Ja edelleen samaa sukujuurta ovat. Tuolla sijaitsee myymälä ja jonne maksun voi suorittaa.

Lampaitakin on. Saavat näköjään kuleksia ihan vapaasti melkeinpä missä vaan. Hyvä niin.

Kun lähtee luontopolulle, on tämä talo upeine pihoinen heti reitin alussa.

Karttaan merkitty luontopolku olikin jännä juttu. Pitkin reitin varrelle oli ”ripoteltu” mitä erilaisimpia hahmoja ja eläimiä.

Niitä on varmaankin kolmisenkymmentä, joten en nyt ihan kaikkien kuvia tänne laita, vaikka kaikista jotka havaitsin, otinkin.

Siellä täällä polku menee merenrantoja pitkin sekä hyville, korkeille kallioille, joista upeat näköalat. Näissä paikoissa on yleensä vielä penkki, missä on hyvä huilata.

Tämä on eteläosasta reittiä.

Kun välillä on vähän ”jyrkempi” kohta, oli laitettu taxikyltti ”huipulle”. Tähän saa varmaankin sitten tilattua kyseisen ajoneuvon, jos ei jaksa enää 😉

Mutta kyllä kannattaa jaksaa.

Tuosta paikasta on vielä puolet jäljellä.

Lapsille varmaankin nämä hahmot oivallinen jaksamisen innoittaja.

Tuosta veneestä en ole varma, näetkö sen jos ja kun täällä kävelet 😉

Kettu repolainen oli luoteiskulmassa reittiä eli melkein jo loppupuolella.

Ja kun olet päässyt loppuun tämän retken, toteat: ei yhtään pöllömpi reissu.

Illemmalla kävin ulkoiluttamassa Mavicia.

Siinäpä näkyykin melkeimpä koko kylä satamineen.

Muutama vene olisi vielä hyvin mahtunut tähän laituriin ja sama juttu tuonne vasemmalla olevaan toiseen myös.

Keskiviikko 12.7.

Jäimme vielä toiseksi yöksi, kun on niin kiva, rauhallinen satama. Kun maksoimme toisen yön, ostimme paikallista herkullista näkkileipää ja minulle savuahvenia.

Tossutkin olisin ostanut, mutta ei ollut enää mun kokoa jäljellä. Villasukkia olisi ollut myt, mutta kun niitä on ennestään kaapit pullollaan. Kaikki nämä on käsittääkseni tehty paikallisista raaka-aineista eli lampaista.

Tämän putiikin rannassa on tarvikevaja. Voi että, mitä aarteita se pitääkään sisällään.

Kävimme kiertelemässä myös lahden toisella puolella. Matkalla sinne, oli upeita vanhoja rakennuksia. Mm kaksi vanhaa savusaunaa, joiden päälle oli tehty peltikatot, ettei ajan hammas purisi vanhoihin pärekattoihin. On siinä saanut koivuista tuohta repiä. Nykyisin revitään seinästä 😉

Näiden vieressä oli vielä käytössä olevia rakennuksia.

Taitaa olla tämäkin sauna suojeltu, kun on toinen katto päälle tehty. Tällä tavalla säilyy ainakin vähän pidempää tulevillekin sukupolville.

Hauki on kala vaikka tämä ei olekaan. Vai onko vähän isompi linnupoukanen pudonnut pesästään ja kerjää ruokaa?

Jonkun matkan päästä aukesi iso niitty. Täällä on kuulemma ollut nelisenkymmentä vuotta sitten vielä lehmiä ja kanala. On siinä ollut homaa, kun nuo kivet on pellonpohjalta kerätty. Tuo kivi aita on ainakin 4-500 metriä pitkä.

Nykynuosille kun sanoisi, että lähdetäänpä pellolle kiviä keräilemään, niin mikäköhän olisi vastaus? ( kerää kuule kives ihan ite!) Ovat olleet ahkeria muinoin.

Kalliolla pomppi tämmöinen lintu, jote en tunnistanut. Oiesko joku kerttunen?