Nyt jo perinteeksi muodostunut Merisalin lounas, ennen lähtöä Naantalista.

Meikeläinen menee tuonne syömään jo pelkästään kalojen vuoksi.

Vaikka nyt ei lämpöisessä pääruokavalikoimassa kalaa ollutkaan, on tämä silti hintansa väärti.

Kun me olimme saaneet täydennystä, piti Sarzankin saada. Vesitankki täyteen ja naftaa otettiin vain vähän yli 100 litraa, kun ei viitsi tuon hintaista kauheasti ”raahata” mukanaan.

Olimme päättäneet ajaa ”puutarhareittiä” eli Turun kautta, ja samalla pääsee pikkaisen katsastamaan Aurajokeakin.

Kun Naantalista lähestyy Turkua sisintä väylää pitkin, kulkee väylä Puolustusvoimien sataman kautta.

Tämän jälkeen tulee Pansion telakka-alue. Ruissalon itäpään kiertäminen ja sitten Silja Linen ja Viikinglinen terminaalit, ennen kuin pääsee kääntymään Aurajoelle.

Kerran olemme ohi tästä ajaneet, mutta nyt sitten piipahdettiin kurkkaamassa Förillä asti. Juuri ennen Föriä on vierasvenesatama, eli melkeinpä keskellä kaupunkia. Josko sinne ensi suvena sitten jäisi oikein yöksi, nyt ei maltettu jäädä.

On täällä isoja kiuluja.

Sigyn on Suomen ensimmäinen museolaiva, ja yksi turkulaisen Aurajokimaiseman symboleista. Vuonna 1887 ensimmäisen kerran vesille laskettu Sigyn on nykyään ainutlaatuinen alus myös kansainvälisin mittapuin arvioituna.

Vastaavaa saman aikakauden puista kauppa-alusta, joka olisi Sigynin tavoin seilannut valtameriliikenteessä ei ole säilynyt missään muualla maailmassa.

Tuosta linkistä pääsee lukemaan lisää tästä upeasta purjelaivasta:

http://www.forum-marinum.fi/fi/nayttelyt/museoalukset/parkki-sigyn/

Tätäkään en olisi tiennyt, ellei tänään oltais tätä ohitettu ja alettu tutkimaan, että mikäs mikäs ??

Tältä seutukunnalta löytyy hienoja taloja. Osa varmaankin ollut ”herrasväen” kesämökkejä.

Aika moista kaislikossa ajamistahan tuo kiemurtelu on, mutta toisaalta, ollaanhan aika paljon avomerta nähneet tänäkin kesänä, joten vaihteluahan tämä on meille.

Paraisten Lillholmenin läppäsilta korvataan uudella: Nyt päästiin ali, kun on vähän korkeampi alikulku.

Lillholmenin siltatyömaan työsiltaan avataan valaistu veneliikenteen kulkuaukko 28.5.2021. Veneaukko avataan lopullisen vesiväylän kohdalle ja se on käytössä rakennustöiden loppuun asti. Veneliikenteen kulkuaukon alikulkukorkeus on 6,0 m. Veneaukko on leveydeltään 10,0 m ja se on merkitty työsiltaan huomiovaloin sekä raamilaudoin. Veneaukon kohdalla on nopeusrajoitus 9 km/h. Uuden vesiväylän ja veneaukon kulkusyvyys on varmistettu harauksin ja se on 2,1 m.

Aikaisemmin jos Taalintehtaalta halusi Nauvoon, piti kiertää eteläistä väylää, joka tiesi aika monta, n 8 nm, mailia matkaa lisää, Nyt siis saatiin oikoa Sattmarksuddenin kautta. Tai siis olisi ennenkin päässyt, mutta sillan alitus oli 2,1 metriä.

Tosin, olisihan sen sillan saanut ylöskin, mutta en tiedä, minkälainen prosessi se olisi ollut.

Olin valinnut partiolaisten vanhan retkikohteen, Kaskis’in. Lähellä Seiliä ja Nauvoa.

Tämä on todellakin suojainen paikka, melekinpä miltä tuulilta tahansa.

Lehmät metsikössä kääntyivät katsomaan rantautumistamme, joka kylläkin onnistui ilman kommervenkkejä, joten lähtivät ammut kaemmas, meidän katseiden ulottumattomiin.

Tämä koko niemeke on syvärantainen, joten löytyy useita hyviä ankkurointipaikkoja.

Aikojen saatossa ihmiset latoneet kivistä ”ulokkeita”, että ei kolhisi rantakiviin keulaansa.

Osa noista oli ihan luonnonkiviä, mutta lisäkivien ansiosta, helpommin kuljettavissa rantaan.

Illalla heittelin muutaman kerran ja paras paikka oli ihan veneen vieressä.

Näitä olisi saanut enemmänkin, mutta tyydyin tähän yhteen, kun sattui olemaan sopivan kokoinenkin.

Partiolaiset ilmeisesti pitäneet täällä leirejään, kun oli sellaisista merkkejä. Jopa laavun lattia löytyy niemekkeen kapeimmasta kohtaa.

Meille riitti Sarzan tuoma suoja.

Seuraavaan kertaan.