Hotellimme aamupala oli hyvä. Kokki teki todella hyvän munakkaan, eikä muissakaan eväissä ollut valittamista. Kahvi ja tee tietty tarjoiltiin pöytään ja vinkkaamalla tuotiin heti lisää.

Tämä päivä päätettiin ottaa yhtä rennosti kuin kuvan kissa. Ja kissoja täällä riittää. Mutta riittääkö meillä maltti.

Siispä, ”malttamattomina” lähdettiin rantaan veneitä ja turisteja ihmettelemään.

Ja ketäkö me sitten ollaan jos ei turisteja?

Osaa ne muutkin ottaa iisisti, hyvä niin.

Onneksi ei tarvinnut tuossa hiekassa kävellä. Olivat kivetyksen tehneet.

Hyvät kehikot roskille. Ja yleisilme onkin puhdas. Kunhan ei ihan pienimmille sivukujille mene. Ranta on tällä puolen saarta todella pitkälle matalaa. Tällä kertaa ei kyllä itse menty kokeilemaan.

Etelän puoleisella rannalla vilskettä riittää. Veneet tuo ja vie ryhmiä niin paremmille hiekkarannoille kuin sukellusretkille. Taispa osa porukoista tulla päiväseltään Phuketista ja Krabilta käymään.

Koska veneisiin ei saa kengät jalassa mennä, on sitten kengänjako menossa rantautumisen päätökseksi.

Oli ihan kiva seurata tätä menoa itse nauttien jääkylmää hedelmäsmootieta puun luodessa meille pientä varjoa.

Ja jonkin verran päälaiturillakin. Isommat veneet/laivat käyttävät tätä laituria.

Mutta eihän tämä varmaankaan oli mitään verrattuna ”high seasoniin”.

Hierontaa ja manikyyriä oli seuraavaksi vuorossa. Jokohan stressi iskee 😀

Salaatit syötiin iltapäivällä ja sitten löhöilyä ja uimista altaalla.

Tätä voisi jo kutsua ” elämäksi” .

Madam käväisi allasbaarissa ja minulle rahastonhoitajana jäi maksaminen😀.

Illalliselle lähistöllä olevaan pikkuruokalaan.

Jälkkärit olivat erityisen suussasulavat, eikä noissa pääruuissakaan moitetta ollut.

Palvelu asiallista, ripeää ja kohteliasta.

Ensimmäinen ravintola, jossa saatiin kassakuitti, eikä käsin kirjoitettua lappua.

Unohdin yhden johdon kotiin, joten nyt en saa Sonysta, kamerasta, kuvia liitettyä tänne. Muistikortti ei mahdu tabletin reikiin.

Ehkäpä kotona sit lisäilen ne puuttuvat otokset.

Seuraavaan kertaan.