Taas herättiin kukonlaulun aikaan, joten aamusmoothien jälkeen lähdettiin aurinkoisella ja kevyen tuulen kelillä kohti seuraavaa etappiamme, Falholmenia.

Paitsi, ennen sitä Madam uhmasi luontoaan ja kävi kahdesti kastautumassa. Minua sinne ei saisi kuin vaatteet päällä ja silloinkin vasten tahtoani.

Niin, ja veden lämpötila ei ollut muuttunut eilisestä, 10 astetta.

Lähtiessä huomasin kivan yksityiskohdan.

Tuntimittari näytti tasalukua. Tähänhän vaihdoin mittarin, ja edellisessä oli 983 tuntia, joten kohta tulee Volvo Pentalle 1500 tuntia täyteen, eli alkaa olla sisäänajettu.

Ammattikäytössä näillä AD41 moottoreilla ajetaan 6-7000 tuntia, ennen kuin tarkistetaan, tarviiko tehdä jotain.

Taitaa nuo kaikaiset tunnit jäädä meiltä tekemättä ?

Jos noin sata tuntia kesässä tulee, niin laskee miten vaan, niin ei riitä vuosia enää.

Kuten ”peruutuskameran” kuvasta näkyy, keli on mitä parhain ylittää isompiakin selkiä. Matkavauhdinkin saatoin pitää kohtuullisena.

Liikennettä ei ollut kuin nimeksi, vain muutama vene nähtiin koko matkalla, ja matkaa kertyi 21 merimailia.

Tulo tänne ”ratapölkkyinä” ja tänne voi tulla jopa vähän yli parimetriä syväyttä vaativalla veneellä.

Tuolla vastarannalla, siis perämme puolella, on laituri ja muutama poiju, mutta meidän mielestä tämä puoli on parempi.

Kuten alueen kartasta näkee, useita paikkoja kiinnittyä sekä tulentekopaikkoja.

Marjoja tulee tännekin tosi paljon.

Puitakin on, tosin pientä sahausta ja pilkontaa saa harrastaa.

Tuossa saa ottaa kunnon hiet, ennen kuin pääsee grillailemaan.

Eihän se tietenkään huono asia ole, samalla kuntokin nousee.

Se entinen pyöreä grillipaikka oli mielestäni kivempi, mutta kaivonrengas-griilli ei tietenkään niin hyvä, kuin tämä nykyinen.

Me tyydyttiin veneessä grillailemaan. Tuolla rannalla on vielä aika holotna, kun taas täällä saa olla tuulelta suojassa.

Kyllä kelpas parempii suihin ja kaik män.

Pienen huilin jälkeen pikkulenkille.

Aurinko teki mielestäni upean ”sillan”.

Ja tuossa välissä tuollainen tyyni kohta.

Tästä vähän matkaa eteen päin ja ruohikko vihertää.

Tuolla kaukana avomeri, mutta nyt ei sinne asti jalkapelillä menty.

Takaisin tultaessa, näin matalassa rannassa särkien liikehdintää. Olivat sellaisia 20-25 senttisiä.

Kuvia kun katsoin, luulin, että linssi likainen, mutta sitten tajusinkin noiden olevan ihan muuta.

Ja ettei ihan menisi vedessä olemiseksi, sain parista pyrstöstäkin jonkinlaisen hätäotoksen.

Kohta alkaakin sitten kiekkomatsi, joten seuraavaan kertaan.

Ja siitepölyä riittikin.