Vähän puolen päivän jälkeen lähdettiin hissukseen liikenteeseen. Nyt oikaistiin vähän riskilläkin. Mapsin sateliittiversiosta katselin ettei isompia kiviä olisi reitillämme. Kiertelimme onnistuneesti kaikki. Alimmillaan oli vettä vähän yli pari metriä yhden saaren rannassa. Silloin meinasi tuuli viedä venettä enemmän kuin kone 😉 Ei uskaltanut koko ajan pitää vetoa päällä. Keli oli mitä mainion, joten mikäs oli veneillessä.

Ensimmäinen rantautumispaikka ei sopinut, koska oli aaltojen kastelema. Liukasta olisi ollut. Jouduimme ottaan plän been ja tämä menetteli. Harmiksemme iltapäivällä tuuli yltyikin luvattua voimakkaammaksi ja pelkäsin jo jossain vaiheessa ankkurin pettävän. Onneksi se kesti. Tiesin kylläkin tämän päivän ikävästä tuulensuunnasta, mutta minäpä ajattelinkin huomista. Silloin tuulisi idästä ja tämä olisi suojassa silloin.

Tässä olisi makea paikka, mutta valitettavasti vähän ahdas ja matala.

Luulin saavani merikotkan kuviin, mutta se olikin vain haikara. Siksi en alkanut suurentamaan sitä tähän julkaisuun, mutta siinä se on keskellä kuvaa.

Jossain vaiheessa ajattelin kuvaamani kaikki väylällä ohi ajavat veneet, mutta aika nopeasti luovuin. Luulin että tähän aikaa vuodesta ja vielä torstaina ei menisi niin paljon veneitä. Erehdyin.

Olisi tullut liikaa kuvia.

Suosittu on tämä väylä.

Moottoriveneille ja miks ei myös purkkareille pääväylä Helsingistä Hankoon.

Pääsääntöisesti aika isoja veneitä ja toki myös purjeveneitä.

Meni myös pienempiäkin.

Tarkoituksella otin niin ettei veneitä tunnistettaisi eli siis rekisterinumeroa ei näkyisi.

Tuuli oli saanut vaahtoa aikaiseksi sinne tänne rannalla.

Ruohotupsu sai kaverin.

Sitten, kuten joka ilta, odotus punaisesta hetkestä alkoi.

Ei pettänyt maisema meitä tänäkään iltana.

Illaksi tyyntyi.

Tuolla Fladalandetin puolella olemme olleet useissa eri paikoissa. Melkein kaikissa mahdollisissa rantautumiseen kelpaavissa kallioissa Sarzan keula on vieraillut.

Näitä kahta saarta yhdistää matala kannassa. Osittain kalliota, mutta jos vesi on korkealla vaikkapa + 50 cm, ei kastelematta jalkojaan taida päästä saarelta toiselle.

Yöllä heräsin nykimiseen ja vinkumiseen, jonka tuuli aiheutti. Tarkistin kiinnitykset ja kun kaikki oli ok, takaisin pehkuihin.

Aamulla siirsimme Sarzan siihen paikkaan, johon alun alkaen olisin halunnut.

Merimetsot tulivat kuivattelemaan ja kenties sulattelemaan saaliitaan vastakkaisille luodoille. Niitä ei näkynyt sen koomin muuta kuin lentämässä jompaan kumpaan suuntaa noiden luotojen yli.

Fladalandetin puolelle ”retkelle”.

Vähän ennen sitä kapeaa kannasta kalliorinteessä mielenkiintoisen näköistä. Kaikki haluavat peittää kallion. Taitaa sammal viedä voiton tässä kisassa 😉

Olen aina tykännyt näistä sileistä laajoista kallioista mitä Fladalandet tarjoaa kävijöille käyskentelyyn.

Muutana kivenmurikkakin päässyt makoilemaan kalliolle. Tuo neliskanttinen sopisi hyvin vaikka rahiksi kotiin 😉

Avomeri luotojen takana aika tuulisena tänäänkin. Merisään mukaan melkein metriset aallot, joten kuoppaista olisi jos tuonne menisi.

Takaisin tullessa yritin hämiksestä saada kuvaa, mutta kännykkä ei ymmärrä tarkentaa noin pieneen kohteeseen. Lähemmäksi en ylettynyt kun katajapehko oli aika iso. Jos olisin taivutellut oksia pois edestä, olisi koko seitti hajonnut ja todennäköisesti hämis sen mukana karannut näkymättömiin.

Meidän uusi majapaikka.

Kuten plotterin kuvasta näkee, syvä ranta. Soveltuu siten myös purjeveneillekin.

Kalliossa ja isossa kivessä on rautatapit joihin on hyvä kiinnittyä. Ei varmasti irtoa.

Vaikka illalla satelikin niin luontokappaleet eivät olleet moksiskaan moisesta. Tulivat sukimaan viereemme.

Se verran oli lempeä luonto, että antoi meille illan punerruksen 😉

Lauantai 19.8. Ei satanut mutta synkät pilvet taivaalla.

Vaikka olikin vähän ”suttuinen” päivä, laitoin dronen kuvaushommiin.

Liikennettä ei ollut väylällä paljon. Liekö kelillä osuutta asiaan? Ulkomerellä kuitenkin tuulta n 10 m/s ja aallokko vähän yli metristä.

Jossain vaiheessa tuli sellaista melkein tihkusadetta. Vähän niinkuin sumun omaista vaikka sumua ei tässä veneen kohdalla ollutkaan.

Alkuillan lenkkeilyn satoa.

Saatiin naapuri. Suurin piirtein saman ikäinen nuori pariskunta kuin me 😉

Heiltä kuulin, että saarella on peura, joten metsästys alkoi.

Vähänkö oli hankala saada kuvaan. Malli ei malttanut millään olla paikoillaan. Ja silloin kuin oli, jäi pusikoiden taakse, muka piiloon.

Suurennos ei oikein onnistunut, mutta kuten sanoin, ei ollut yhtään yhteistyöhaluinen kohde.

Ja mistäkö tiedän, että oli valkohäntäpeura …..

Meinas kuvaajalla tulla kiire, jos oli peurallakin 😉

Vähän kieliposkella valitsin videoon musiikin 😉

Seuraavaan kertaan.