Päätettiin lähteä katsomaan sitä oikeeta Hoi An cityä.

Hội An on kaupunki Keski-Vietnamissa. Hội Anin vanha kaupunki lukuisine suojeltuine rakennuksineen on julistettu Unescon maailmanperintökohteeksi. Kaupunki oli merkittävä kauppasatama 1400-1800-luvuilla koko Kaakkois-Aasiassa, ja siellä oli useiden kiinalaisten ja japanilaisten kauppiaiden tukikohtia

Sanoivat, että jos turismi ei olisi tullut tänne, tämä oli pikku hiljaa rapistunut pikkuiseksi kalastajakyläksi. Mene ja tiedä. Mutta kyllä tuolla Unescon päätöksellä oli merkittävä vaikutus, että noin ei käynyt.

Täällä suorastaan läkähtyy näihin upeisiin taloihin. Monet näistä toimivat niin, että omistaja asuu yläkerrassa ja katutasossa on sitten työpaikka, oli se sitten ravintola, räätäli tai tilpehöörikauppa.

Vaikka hienoimmat yksityiset talot ovatkin joen läheisyydessä, löytyy niitä täällä ”syvemmälläkin”.

Lukuisia isoja rakennuskomplekseja, kuten tämä. Ei ollut ihan niin hyvässä hapessa, kuin suurin osa tällaisista oli. Ehkäpä restaurointivuoroaan odottelee.

Täällä oli niin paljon nähtävää, että päätimme tulla uudelleen.

Täällä japanilaisilla ollut/on oikeen oma kaupunginosansa, vähän niin kuin nykyisin isommissa kaupungeissa maailmalla on oma ”chaina town’insa”.

Ja kun joen varrella kaupunki on, on tietysti veneitäkin.

Kalojen lisäksi kyytiin saattaa päästä turistikin.

Se oikeestaan selvisi vasta seuraavalla käynnillä, oikeesti.

Ja eihän se ole kaupunki eikä mikään, jos ei toria, tai niin kuin täällä sanotaat, markkinoita, ole.

Ja tietenkin, pitihän turistien saada ruokaa ja juomaa, joten varsinkin tuo rantakatu oli täytetty ravintoloilla.

Eikä tuo hintatasokaan mikään ihan hirveä ollut. Ilmeisesti kilpailu hoitaa sen puolen.

Kuva alla; Tämä katu vie joelle ja se oli täynnä jos jonniinmoista kauppaa. Paremmat ja kalliimmat kaupat joen suuntaisella kadulla vähän ylempänä.

Pieni kooste mistä en laittanut kuvia. Kaiken maaliman temppeleitä, rukouhuoneita ja vaikka sun mitä. Niistä osia tässä videoklipissä.