Aamupalalla viimeiset vilkaisut auringon valaisemaan ”sokeritoppaan”.

Löydätkö kasvot vuorenseinästä. Empä ollut aikaisemmin niitä huomannutkaan ja kuutena päivänä tuota tuijotellut.

Meitä tultiin hakemaan vähän kymmenen jälkeen sillä golf-autolla ja pakaasit mukana respaan avainten luovutukseen. Kun siivooja oli käynyt tarkastamassa kämppämme, ettei oltu laitettu mökkiä remonttiin, vei kuski meidät itärannan puolelle, jossa yhytti meille pitkähäntävenekuskin.

Jos jäätäisiin odottelemaan, että saisi veneensä täyteen, hinta olisi ollut 300 pth mutta sai meidät suostuteltua privaatti kuljetukseen, johtuen turistien vähäisyydestä. Olisi ehkäpä joutunut odottelemaan useampi tunti? Hinta tinkastiin tasan tonniin. Ensin aattelin, että aika suolainen hinta, mutta kun olimme ajelleet reilut parikymmentä minuuttia ja vieläkään ei oltu perillä, tuntui, että eihän se nyt niin paha hinta ollutkaan.

Niin, ja tämäpä ei ollutkaan pitkähäntävene, vaan kone on tuossa boksissa kuskin edessä ja siitä akselin päässä sitten potkuri.

Näemmä melkein kaikki veden yläpuoleiset saumat vuotivat, mitkä enempi, mitkä vähempi. Mutta ei haitannut vauhtia mitenkään.

Olenkin joskus katsellut, kun nuo venhot ovat rantaan tulleet, kuinka hetken päästä pumppu alkaa vettä työntämään jostain kohdin ulos, oikeen reilusti. Siispä taitaa olla enempikin ominaisuus näissä veneissä.

Vesi suihkuaa melkein kuin kilpaveneissä, kun pojat lasetti ohitsemme menemään.

Kun viimein kaupunki alkoi lähestymään, alkoi erilaisia veneitä ja satamia olemaan vieri vieressä.

Oli jos jonniimoista kulkupeliä ranta väärällään.

Rannassa otettiin taxi, vaikka matka ei olisi pitkä ollutkaan hotellillemme. Ei vain tee mieli vetää tässä kuumuudessa metriäkään tota laukkua.

Huone saatiin ja yllätys oli melkoinen.

Olin tilannut altaan puoleisen huoneen, mutta että saatiin tämmönen, ekan kerroksen, suoraan altaan edessä oleva huone.

Kyllä meitä hemmotellaan.

Heiluriovi oli kaiteen jatkona, joten tuosta on helppo pulahtaa virkistävään veteen.

Käytiin pikaisella lounaalla, jonka jälkeen läksin rahan vaihtoon.

Eipä ollutkaan ihan simppeli juttu.

Kolmessa pankissa sain pakit. Ja vasta tämä kolmas kertoi, että korona-viruksen takia emme vaihda rahaa. Setelit menee kuulemma desinfioitaviksi.

Että silleen.

Sitten kysäisin yhdestä ns matkatoimistosta neuvoa, jonka sainkin. Vain vähän matkan päässä oli rahanvaihtopiste. Siispä sinne.

Sain vaihdettua, mutta huonompaan kurssiin kuin aikaisemmin. Ero ei ihan hirveä ollut, mutta kuitenkin.

Illalla mentiin käymään markkinoilla, iltatorilla. Sepä onkin täällä pelkästään ruokaan ja tarvikkeisiin keskittyvä tori. Pikkasen petyttiin.

Onneksi pääkadun varrella putiikkeja riittää, joten niistä jotakin tarttuikin mukaan. Ostokset kun päätettiin tehdä vasta täällä.

Samalla saatiin tietää, että ainakin tavaratalo menee viruksen takia huomisesta kiinni.

Samoin kertoi illallispaikan isäntä, sulkee ravintolansa määräämättömäksi ajaksi. Oli ranskalainen mies. Ja ravintola oli Cecko Cabane.

Olikin parhaat eväät, mitä tällä reissulla ollaan syöty.

Otettiin pihviä ja lampaankyljyksiä. Kyllä oli hyvää.

Toki, hintaakin oli, mutta eipä täällä ruokaan ole rahaa saatu tärvättyäkään, joten kerrankos sitä.

Nyt sitten jännityksellä jäämme odottelemaan, kuinka ”kiinni” Krabi-city menee.

Ravintoloitsija ei yhtään ihmetellyt, kun kerroin aikaisemmista paikoista ja että niissä ei olla ruvettu mitään toimenpiteitä tekemään. Ilmeisesti ei heti ruvetakaan.

Huomisiin.