Ei jääty aamulla kovinkaan pitkäksi aikaa neniämme kaivelemaan Iniöön, vaan suuntasimme Sarzan keulan kohti koillista, tosin vähän mutkitellen, kun oli kiviä ja saaria edessä.
Päädyimme Iso Kaskiseen, saareen, jossa olimme viime vuonnakin.
Tämä on siitä kiva saari, että kallioita ja metsää pitkin on hyvä tehdä lenkkiä. Se kun on hyväksi liikunta tällaisille ”vanhuksille”.
Monipuolisessa maastossa liikkuminen on tehokkaampaa, kuin kävelyteillä kulkeminen.
Tähän kohtaan saaresta voi isommallakin veneellä parkkeerata. Pitkillä köysillä/liinoilla puihin kiinni tai kalliokiiloilla.
Meillä molemmat käytössä tällä kertaa.
Illaksi luvanneet vaihteeksi sadetta, joten lähdettiin pienelle reippailulle ja katsomaan, onko kaikki kivet ja kannot paikoillaan 😉
Jos ei koko ajan halua kallioilla hypellä tai jos se menee liian haastavaksi, metsä ei tässä saaressa ole vaikeakulkuista.
Ja polkuja menee ristiin rastiin, joten on mistä valita.
Minun niin rakastamia känkyräpuitakin täältä löytyy.
Vielä ei olla peuraa tai kaurista nähty, mutta jätöksiä sitäkin enemmän oli poluilla
Taitavat käyskennellä enimmäkseen näitä polkuja pitkin.
Vai onko peräti niin, että alun alkaenkin näiden nelijalkaisten tekosia nämä saarten ”tiet” ovat?
Alkuilta menikin sadetta ootellessa ja lettuja paistellessa.
Vaikka pilvianimaatio näyttikin kunnon sadetta, taisi meidän onneksi mennä meistä vähän ohi, kun tihutti vain vähän Sarzan päälle.
Niin tais jäädä kannen pesu itelle 😉
Joten, oliko se sittenkään onni, että ohi menivät mustemmat pilvet?
Saariesittelyä videon muodossa.
Merellä ja muuallakin 
Hei! Aivan loistava blogi. Käytin juuri useamman tunnin lueskelemalla postauksisiasi. Arvostan suuresti, että jaat kokemuksiasi luonnonsatamista ihan koordinaattien kera. Nykyään tuntuu hyvät satamapaikat olevan kansalliseen turvallisuuteen verrattavia sotilassalaisuuksia. Hauskaa oli huomata, että ollaan oltu parin viime vuoden aikana aika monessa paikassa melkein samoihin aikoihin. Itsekin olen hyödyntänyt Sailmaten Turun Partiosissien lisäosaa.
Vaikka olemme hieman eri ikäluokkaa, meillä on selkeästi samanlainen asenne saaristohortoilua kohtaan. Luonnonrauha ja yksityisyys etusijalla, mutta välillä sitten rehellisiin palvelusatamiin. Välimuodot ei oikein iske.
Lapsena vietin kaikki kesälomat vanhempieni kanssa veneillessä hitaalla fiskarirunkoisella laitteella, myöhemmin myös (ehkä halveksimisiasi?) Merikarhujen hienoja satamia kiertäen. Sitten kuvioihin tuli (kilpa)purjehdus kavereiden kanssa. Nykyään veneilen -älä tuomitse…- keskikokoisella tuplamoottori-Targalla. Se vaan on ylivoimaisen turvallinen, merikelpoinen ja, ennen kaikkea, lapsiturvallinen vene tähän elämän tilanteeseen. Jatkossa haaveissa n.30-jalkainen purkkari. Mutta pointtinani on, että kaikille laitteille on tilansa, aikansa ja paikkansa.
Hyvää veneilykauden jatkoa teille! Ehkä jopa uskallan tulla juttusille, jos jossain törmätään. Saattaisi olla jopa pari vinkkiä satamistakin😀.
TykkääTykkää
Kiitos tuhannesti.
TykkääTykkää