Aamulla aikaisin, kuudelta, kolahti keula maihin. Minä tietysti ylös ja ulos mutta ei lenkille, vaan katsomaan mistä moinen johtuu. Tuuli oli voimistunut kovaksi ja suuntakin oli eri kuin ennusteissa. Nyt suoraan lännestä, vaikka piti tulla lounaasta.

Pieni niemeke piti suojata tuulelta, mutta nyt voimakkaat puhurit kääntyivät veneemme perään päin ja työnsivät veneen sivuttain ja lähemmäs rantaa. Savipohjassa ilmeisesti ankkuri oli antanut vähän periksi, joka edes auttoi tapahtumaa. Lisäksi jo illalla olisi pitänyt laittaa kuvan mukainen liina tuolta perästä menemään rantaan, joka olisi estänyt poikittaisen liikkeen. Puhuin kyllä Madamelle siitä illalla, mutta unohdin. Siirsin keulan paikkaa kymmenisen metriä (kuvassa) oikealle ja kiristin ankkuria. Josko nyt sitten pysyisi?

Vähän aamupalan jälkeen rannassa alkoi tapahtumaan. Ensin tuli meidän oikealle puolelle ja hetki siitä niin myös vasemmelle veneet.

Nyt kun huomasin, tuon korkeamman veneen paikalle olisi alun alkaen meidän pitänyt kiinnittyä. Eipä olisi tarvinnut aamukuudelta herätä.

Oletin tullessamme, että on matalaa??

Saarikierros nyt toiseen suuntaan ja siitä kuvasatoa.

Melkein alkumetreillä tommonen känkkyrä.

Kovat on olosuhteet saaristossa.

Tässä näyttää meri parastaan, vaikka itse asiassa siellä on melkoinen tuuli.

Tuolla kalliolla kun seisoi, kainalot kuivui. Ja hetkessä.

Pienen ryteikön kautta meinattiin ensin mennä, mutta sitten löydettiin polku, joten ei ihan tarvinnut tuonne mennä kiipeilemään.

Eikä tarvinnut mennä ihan rantaankaan, haju kuitenkin tuli.

Nyt oli myös muita kulkijoita saaressa. Taisivat olla tuolta purjeveneestä.

En kehdannut heitä kuvata, jotain rajaa sentään?

Suojainen paikka purkkarilla. Ajateltiinkin, että takaisin tullessa voisi olla oikeesti meidän paikka. Takaisintulo tarkoittaa joskus elokuun loppupuolella, edellyttäen, että vene toimii moitteettomasti.

Tuon lahdukan perällä pari veteen kaatunutta puuta.

Kaloillekin pientä suojaa ja miks ei jopa ruokaa. Puut houkuttelee toukkia ja ne taas maistuu kaloille.

Näitä kuvia ottaessani todettiinkin Madamen kanssa, että taidan olla semmonen konkelokuvaaja? Ei kai siinä mitään vikaa ole ???

Teen sitten joskus jutun kaikista kuvaamistani konkeloista ja keloista.

Ei ollut mustikat vielä ihan kypsiä.

Ehkäpä parin viikon päästä.

Paljon niitä tulee tähän saaren, mutta ei ihan joka paikkaan. Osassa varvuissa ei näkynyt yhtään marjaa.

Kävin viellä viiden maissa ulkomeren puolella katsomassa josko vaahtopäitä olisi näkynyt. Olihan siellä vähän.

Eihän nämä vielä mitenkää kovin isoja aaltoja ole, ehkäpä puolitoista metrisiä.

Ei ollut ihan helppo juttu. Vaikka mulla on jonkinlainen jalustakin, tuntui siitä huolimatta kamera heiluvan. Videoissa sen huomasi parhaiten. Niistä ei yksikään oikein onnistunut.

Kyllä tällaisessa tilanteessa toivoisi sitä kunnon järkkäriä. Mutta kun ei minusta ole sitten niiden linssien vaihtajaksi. Parempi pysyä vaan näissä kiinteäobjektiivisissä.

Jo eilen kuunterin meriharakoiden menoa. No nyt sitten sain joitain kuvia otettua heidän kosiomenoista. Tai niin minä ne tulkitsen. Toinen keikisteli kaikin tavoin ja toinen väisteli. Välillä olivat ihan vierekkäin.

Vahinko, että olivat kaukana. ois voinut ottaa videoa, mutta heiluu kamera aika paljon kun etäältä yrittää ottaa kuvaa.

Jos ei muuta, niin viimeöinen kuu ilman ukkoa.

Huomiseen.