Iltaisen säätutkielmani mukaan, meidän pitäisi lähteä heti aamutuimaan, ennen kuin tuuli voimustuu liikaa.

Mutta, matkaan tuli pari muuttujaa.

Ensimmäinen: nukuttii turhan pitkään. Kello oli vähän yli yhdeksän herättyämme.

Toinen, joka ei kylläkään aikaa vienyt juurikaan: Timppa oli saanut verkoilla komeita siikoja, ja laittoi viestiä, että tuleppa hakemaan graavattua kalaa.

Oli siinä hänen saaliiden joukossa muutama kampelakin ja ahven.

Kyllä meillä hyvä palvelu täällä Utössä, kun kalatkin graavataan valmiiksi.

Kiitos Timo ja Krista vielä kerran vieraanvaraisuudestanne.

Siispä minä hakemaan ja Madam sillä aikaa teki smoothiet.

Ne kitusiin ja köydet irti.

Kolmas: Ankkuri oli juuttunut johonkin kiinni, eikä lukuisista yrityksistä huolimatta suostunut nousemaan ylös. Tuntui, että vinssi vetää koko perän irti, mutta ankkuria ei.

Satamaemäntä tuli kyselemään avun tarpeesta, mutta kun mainittiin, että Timppa tulee jeesaamaan, totesikin, että ai niin, te olettekin hänen tuttujaan.

Olin juuri tuolloin huomannut, että ei se ankkuri ollut juuttunut mihinkään, vaan ankkuriketju oli tarttunut kiinni johonkin betonimöhkäleeseen tai siinä olevaan ulokkeeseen, kenties harjateräksen pätkään.

Timppa tuli veneensä kanssa ja pujoteettiin liinaan kiinnitetty kettinki, joka sitten valui alas siihen oletettuun tarttumiskohtaan. Ensimmäinen vetosuunta ei tuottanut tulosta. Timppa siirsi venettä eri suuntaan ja veti taas. Ei tulosta. Sitten löysäsin ankkuriketjua noin metrin verran ja kas, kettinki olikin irti. Tähän koko touhuun meni varmaankin kolmisen varttia, joten päästiin lähtemään vasta 10:55, kun olisin halunnut olla menossa jo ennen kymmentä.

Tuuli oli tuossa vaiheessa kerennyt voimistua lähelle kymmentä metriä/sekuntti ja aallot sen mukaan kasvaneet.

Siispä sivuvastaista köröteltiin noin 15 solmun nopeudella pärskeiden lyödessä välillä kannelle ja jopa yli veneen, kun tuli se seitsemäs iso aalto.

Tuon kuvan jälkeen vielä voimistui ja alkoi jo olla vaahtopäitä, jolloin en enää ruvennut kameran kanssa leikkimään, vaan keskityin ajamiseen.

Tätä onneksemme ei jatkunut kovin pitkään, vaan päästiin saarten ja luotojen suojaan.

Eihän tämä tälle veneelle vielä ollut muuta kuin ”kannenpesu”, mutta kivempihan se olisi tyynemmällä ajella.

Kapealla väyläällä alkoikin olla liikennettä, kun vastaan tuli muutamia purkkareita, ilmeisesti Utöösen tai Jurmoon menossa ja ohitettiinkin yksi mastovene ennen kuin käännytiin Karlbyn satamaan vievälle väylälle.

Satamassa olikin aika hyvin tilaa, ainakin tällaiselle pikkuveneelle.

Päästiin ihan huoltorakennuksen eteen jossa vieläpä sähkötolppa edessämme.

Eikä tuonne ravintolaankaan ole pitkä matka.

Tovin mietittyämme, menimmekin sinne lounaalle. Annoksina oli Madamelle pannupihvi ja minulle lohta. Molemman hyviä ja hintakaan ei paha, 12.90 € kpl.

Kivannäköisiä sisustuselementtejä. Kivi, johon rautaa väännetty ja pari mutteria silmiksi. Todella omaperäisen upeita töitä.

Hotelli- ja ravintolarakennuksen ns takapuolelle laituri jatkui ja sielläkin oli veneitä ja lisää tuli päivän mittaan.

.

Kyllä minä satamassa ymmärrän, että ahdasta voi olla ja että joka sentti hyödynnetään, mutta onkohan tämän veneen kippari ottanut sen liian tosissaan ; – ) kun kaislikkoon keulansa työntänyt.

.

Käytiin kaupassa, jonne ei sinnekään ollut pitkälti.

Hiekkatie, joka kaupalle vei, toi 60-luvun mieleen.

Tuollaisilla teillä silloin huristeltiin isän kanssa jopa Lappiin asti. Kyllä pöly leijaili, jos toinen auto tuli joko vastaan tai jos aikoi ohittaa. Ja tuulilaseja meni rikki, meilläkin yhdellä lapinreissula meni Ivalon ja Inarin välillä.

Silloin olikin melkein joka kaupan pihalla iso ilmoitus: tuulilaseja kaikkiin autoihin.

Ne olivat tuolloin kulutustavaraa.

Kauppaa vastapäätä oli siistin näköisesti laitettu postilaatikot riviin. Enpä muista moista ennen nähneenikään.

Keli on nyt sen verran viileätä, ettei sen isompia tänään tehtykään, joten huomisiin.