Aamu valkeni taas upeana. Ja tyynenä.

Kahdeksan maissa ajattelin hyödyntää veneeseen muodostunutta kosteutta ja pyyhkiä lian kannelta pois.

Tuota samaa pisarointia on myös rantakallioissa, tosin ei ihan noin paljon.

Nuo tasaiset kohdat tuppavat pinttymään liasta, jos ei pyyhkäise välillä. Viime vuonna en tehnyt sitä kertaakaan, ja jouduin keväällä myllyttämään, että sain liat pois. Nyt ajattelin ensi kevättä ja päästä vähän helpommalla.

Otinpa vielä yhden kuvan yöpyjien veneistä näin aurongon noustessa.

Siinä touhutessani huomasin sinilevän. En muista koskaan nähneeni syyskussa moista ilmiötä.

Veden lämpötila oli kohonnut 19,5 asteeseen ja ehkäpä se selittää ilmiön.

Kun olimme kaikki tällaiset puuhat saatu tehtyä, päätimme vaihtaa maisemaa. Johan tässä tulikin oltua päivä jos toinenkin.

Laivaväylällä oli vastaantulijoita tosi paljon. Välillä sai oikein väistellä kun eivät tulleet jonossa vaan melkeinpä avorivissä. Enimmäkseen olivat purjeveneitä, mutta mahtui joukkoon jokunen moottorivenekin.

Päämäärämme oli Lähteelä ja sinne kapeaan lahden pohjaan pikkulaiturin aisapaikoille.

Nyt emme saaneetkaan vakipaikkaamme. Jouduimme viimeiseen aisaväliin. Tai oikeammin meidät ohjattiin naapurivenilijän toimesta tähän, kun epäili tämän olevan muita leveämpi väli. He itse olivat siinä kaikkein leveimmässä kohtaan. Hyvin mahduttiin ja mahtui lepuutajatkin juuri ja juuri väliin.

Veneitä oli aika paljon poijupaikoillakin, mutta kun olimme syöneet ja vähän huilineet, niin kato oli käynyt siellä kuten meidänkin laiturissa. Me jäimme yksin tähän ja neljä purkkaria ja yksi moottorivene jäljellä poijupaikoilla.

Vaikka olen monesti täällä käynyt, kuvaa ottaessani huomasin juurakon. Tuohan on kuin kaksitahtisen koneen pakosarja 😉

Teimme pienen lenkin ja bongasin perhosen. Kesään verrattuna ei näitä nyt ihan hirveästi enää nää. Vaikka onkin tosi lämmin päivä tämäkin. Vielä nytkin klo 18:45 21,5 astetta.

Tässä on Sarzan hyvä kellua. Ja saadaan ladattua akustokin. Viimeeksi saatu töpselisähköä tiistaina. Meillä oli pari ensimmäistä päivää molemmat jääkaapit päällä ja öisin Webasto, joten virtaa kului. Tosin ei meillä vielä virtojen suhteen paniikkia ollut. Lifepoakut hupipuolella ovat kyllä yliveto. Jäljellä vielä vähän yli 100 ah kun koko kapasitetti on 250 ah.

Vesi on tällä hetkellä aika alhaalla, n – 20 cm. Tämän parempaa mittaria ei ole. On taatusti tarkka. Ja vieläpä paikallisesti tarkka 😉

Tuollaiseen luonnosaareen nyt rantautuminen asettaa ”pienen” haasteen. Ovat meinaan nuo loivemmat kohdat het hirveen luikkaat.

Illalla yksi purkkari on vaihtunut katamariini-veneeseen. Eli tilanne on nyt tasan., keppiveneet vs moottoribåtit 😉

Seuraavaan kertaan.