Olihan se pakko käydä muutaman taukovuoden jälkeen messuilla. Kaikkihan taukojen syyn tietää, s..tanan korona.

Jo melkeinpä alkumetreillä huomasi näytteilleasettajien vähyyden. Aika monta kotimaistakin venevalmistajaa puuttui kokonaan, tosin välttämättä ei koskettanut meikeläistä heidän poissaolo. Mutta moni muu saattoi jäädä kaipailemaan esimerkiksi Busteria. Osittain ymmärrän poisjäännin, koska halpaa hupiahan täällä näytilläolo ei ole. Ehkäpä ovat laskeneet kustannustehokkuuden paremmaksi olemalla DÜSSELDORFIN näyttelyssä, jossa kuitenkin on paljon enemmän maksukykyisiä asiakkaita kuin Suomessa. Yläkerran nippe-nappeli-osasto on siirretty alakerran pienempään halliin, joten oisko 20-30 % vähemmän näytteilleasettajia, kun vertaa lattiapinta-alaa??

Sisään tulessa ensimmäinen isompi venevalmistaja, Nimbus, olikin heti vasemmalla, jonne tietysti piti päästä kuolaamaan.

Tämä 305 malli on yksi suosikki nykyveneistä, eli sit ku lakkaan köyhtymästä, tämä voisi oikeesti olla valintani.

Nykyveneissä suositaan isoja ikkunoita myös kajuutoissa. Tuohan se valoa ja niistä on kiva kurkkia naapuriveneitä.

Ja alkukesästä, kun linnuilla on pesintätouhut ja/tai poikaiset, niissä riittää tuijottelemista. Noista voi ikään kuin ”salassa” tarkkailla luonnon touhuja.

Muuten sisustan suunnittelu on mieleeni eli tehty asuttavaksi. Kaikki tarpeellinen on oikeilla paikoillaan. Sisustuksessa käytetyt materiaali korkeatasoista eikä yleisilme oli liian ”lasikuitumainen”. Kaiken kaikkiaan, tämä olisi mieleiseni. Tässäpä ei ole kuin yksi pikku ongelma, raha. Maksaa perusversionakin melkein 300 t€ ja siihen kun lisätään varusteita, niin huh huh. Koska kyseessä oleva on akselivetoinen, ei perävetolaitteen ongelmmia olisi. toki, samalla ehkäpä vähän köpmelömpi, mutta sen korvaavat niin keula- kuin peräpotkurit.

Perävetolaitteissa kun tuppaa välillä olemaan ongelmia, ei aina, mutta kuitenkin.

Tässä hyvin kuvattuna (kahden eri) hilppeet kuoren sisältä pöydälle laitettuna. Vasemman puoleinen DuoProp, joka meidänkin veneessä on. Tämä osien esittely on SUV/Volvo Pentan osastolla.

Toinen venemalli, jota kuolaan, on merten maastureiksikin kutsutut Targat ja Sargot. Alun alkaen olivat enempi yhdysveneitä, mutta kun suuri yleisö alkoi hankkia näitä, muuttui sisustus enempi retki/matkavenemäiseksi.

Tässäpä Sargo 28.

Näissä on molemmin puolin hyttiä kiertävä leveähkö käytävä, joka on tällaiselle vanhukselle omiaan. Toki Nimbuksessakin on sellainen kuskin puolella kabiinia, jolloin kabiinista saadaan pikkuisen leveämpi sisätiloiltaan kuin tässä Sargossa. Jotenkin tämän tyyppisten veneiden yleisilme huokuu jo merikelpoisuutta, mistä varmaankin tuo nimitys maastureista johtuu. Tietenkin veneen runko on jo tehty keleille ehkäpä paremmin soveltuvaksi mitenkään morkkaamatta muita matkaveneitä. Se vaan on niin, että jos merellä puhaltaa, ei siellä liiku muut kuin purkkarit ja Targot/Sargot/Nord Starit.

Tässä pikku-Sargossa pentterin sijoitus ei ole ainakaan minun mieleen. Tuossa on kokin tosi hankala hämmentää keitoksiaan. Kaippa se onkin tarkoitettu vain valmisruokien ”lämmittämiseen” eikä meikeläiselle, joka tekee kaiken alusta loppuun itse.

Se että miksi edes vertaan tätä Nimbukseen, on hinta, ovat samalla ”viivalla” sen suhteen. Sargo 31 oli ehkäpä ollut vertailussa ”tasapuolisempi”, varsinkin kun siinä on nyt takaovikin, mikä puuttuu tästä 28:sta

Kyllähän isommissa tämän mallisissa vehkeissä pentterikin on sitten ”oikeella” paikallaan, mutta hintakin on sitten kovempi. Se että en viitsinyt edes kuvata esim Grandezzaa, on takaseinän puuttuminen. Tai onhan sellainen isommissa, mutta hintakin pomppaa sitten …. Olen monesti ollut satamassa, missä on vieressä ollut Grandezza ja kaikki kuuluu mitä puhutaan vaikka pressu on paikoillaan, jos istun avotilassamme. Siksi arvostan ”koppiveneitä”, on sentään jotain yksityisyyttä.

Nämähän ovat sitten vain minun mielipiteitä. Joku toinen arvostaa juurikin sitä avoimmutta, mutta tällainen fossiili ei 😉

Sitten olikin aarreaitan vuoro. Eli aikaan, milloin miehet olivat rautaa paatit puuta.

Joskus vieläkin haaveilen teettäväni puusta isohkon veneen, sellaisen 9-10 metrisen cruiserin. Siis vain haaveilen.

Taustalla oleva Utö oli aikansa hard top. Taisipa Vatorikin muutaman saman moisen tehdä.

Tässä veneessä avoimmuutta riittää. Nätti kuin sika pienenä. on jopa pieni kabiini yöpymistä varten. Kyllä puu on puuta veneissäkin.

Ja varsinkin mahonki. Tällaista kunnon Honduras-mahonkia ei taida enää saada mistään. Nykyisillä lakoilla kun on lakattu, kestää pitkään ja kiiltää.

Se, että ene on puuta ja kulkee vielä höyryllä, silloin ollaan asian ytimessä.

Tosin nyt taitaa olla kuttaperkavene, mutta höyryllä kuitenkin kulkee.

Aikoinani tunsin muutamankin ihmisen, jotka omistivat höyrylaivan. Sain jopa olla kyydissä. Kerran Keski Suomessa tein turisteille höyrylaivan hiilloksessa lohta. Olivat pikkaisen ihmeessään, että voiko ruokaa näinkin tehdä polttamatta sitä. Taito laji, sanoisin.

Video vielä koosteeksi käynnistä.