Aamupäivällä kauppareissulle ja pienoinen yllätys kärrejä työntäessäni kaupan hyllyjen välissä. Ari soitti, että ootteko menossa kauppaan. Kerroin olevani jo johon Ari, että ok, hän hyppää autoon ja hurauttaa paikalle. Ei tarvinnut kantaa neljää kassia veneelle. Matkalla käytiin ensin torilla, missä ostettiin meille pari annosta thairuokaa mukaan. Ei tarvitse heti ruveta vääntämään evästä, kun ollaan ankkuroitu. Sieltä menimme katsomaan Paulan ja Arin huushollia. Oli melkonen lukaali. Ihan pelipaikalla, kävelykadun varrella, talon koko pääty, toisessa kerroksessa, 100 neliötä. Vimosen päälle rempattuna saivat sen vuokrattua vuosi takaperin, kun olivat Paulan kämpän ensin myyneet Hangosta. Oli ollut 130 vuotta vanhassa talossa, ja nyt kuulemma riitti puutaloasuminen. Sieltä päästiin vielä Arin kyydillä satamaan. Kyllä on hyvä palvelu.

Kun ruuat ladottu paikalleen, siirryttiin septin tyhjennykseen ja vesitankin täyttöön. Hassusti septipaikalla ei saa vettä?

Toisaalta, eipähän jää seuraavan tyhjentäjän eteen, vaan siirtyy toiseen paikkaan vettä ottamaan.

Keli oli mitä parhain isolla selälläkin.

Eilen näytti siltä, että ennen kolmea ei kannata poistua aallonmurtajien suojista. Mutta onneksemme tänään ei tuullutkaan enää juuri lainkaan. Mitä nyt välillä aukeimmilla paikoilla vanha maininki vähän pani vanhan rouvan nyökkäilemään.

Muutama maili Hangosta, niin paikoin oli jopa pientä ruuhkaa. Sai oikeesti mutkitella, kun nuo keppiveneet ajoivat pääsääntöisesti ihan pitkin keskiviivaa. Ja nyt et tarvinnut luovia. Ja sitten yhdessä kohtaa piskuinen kumivene puikkelehti kahden purjeveneen välistä ja väylän kapeassa kohtaa, että oikeesti meinas olla kippari ihmeissään, että mistä voisin turvallisesti ohittaa . Sitten vasta, kun olin siinä kumiveneen tasolla, vierellä, niin kaukana kun väylä antoi myöden, hän hokasi meidät ja kääntyi vähän oikealle eli sinne, missä olisi alun alkaenkin pitänyt ajaa. Ja sieltä ohittaa se hänelle viimeinen purjevene.

Siks toisekseen, hän olisi voinut ajaa reilusti väylämerkkien väärältä puoleltakin, koska onhan niissä kuitenkin turvaetäisyydet. Teenhän minäkin välillä niin, mutta tässä kohdin eteläisen merkin väärältä puolen ei kannattanyt mennä, siis me, koska kivet näkyivät aika lähellä viittaa.

Ei taida oikein kuvasta saada selvää, mutta siinä hinataan viittä purjevenettä ja hännän huippuna kumivene.

Muistaakseni jokunen vuosi takaperin nähtiin sama jata menossa samaan suuntaan. Oisko ollut kutosia, kilpaveneitä, menneiltä ajoilta. Silloin kun laivat ja veneet puuta ja miehet rautaa, vaan ei kuttapergaa.

Tultiin Langoskäretin rantaan, jonka kohdan olin googlemapsin sateliittiversiosta katsonut, että rantautuminen onnistuu.

Ollaan pari vuotta aikaisemmin samaisessa saaressa oltu, mutta ihan sen itäpäässä olevassa pikku kallioniemekkeessä.

Saaren itäpuolelta tulee hyvä syvä väylä, yli 7 metriä vettä koko matkan.

Vasta tässä lähenpänä rantaa alkoi madaltua. Veneemme perän kohdalla kolme metriä vettä, joten tänne passaa isommallakin paatilla tulla.

Tähän mahtuu vierekkäinkin varmaan viisi-kuusi venettä.

Hiittisiinkään ei ole pitkä matka.

Vaikka merikortti näyttää, että pelkkää kivikkoa koko alue, niin kyllä täällä vettä riittää kiviä kierrellessä kaikille kölin allekin.

Etu täällä on, että vesi on kirkasta, jolloin matalikot ja kivet näkyvät jo pitkältä etukäteen. Toki, mekään ei täällä plaanissa ajeta.

Nyt viisi tuntia oltu ja peräti äsken kaksi venettä ajoi ohi. Hirvee trafiikki.

Keinutti ”hirveesti” nuo aallot.

Nyt kun vene on kiinnitetty, oli aika herkuttelun.

Kevätkääryleet alkuruokana.

Hapanimeläkanaa pääruuaksi. Lämmittäessäni sotkin riisit soosiin, siksi näyttää vähän mössöltä.

Maku oli mitä mainioin.

Viime vuonnakin ostettiin samaisesta thai-snägariltä mukaan annokset. Nyt viime kerrasta viisastuneena, ostettiin vain yksi lämmin annos ja hyvin riitti kahdella. Riisiä jäi jopa pari lusikallista.

Ja kun vielä aurinko paistaa, Mavic töihin.

Huomenna ei paista ja Mavic saa vapaapäivän.

Ei näytä väylällä enää olevan ruuhkaa.

Tässä on muinoin ollut kaksi saarta, siksi merikartassakin länsipää saaresta on eriniminen.

Etelään päin en viitsinyt kuvata, koska siellä ei ole kuin pari luotoa ja merta.

Kuvia saaresta.

On siinä oksaa joka suuntaan ja osa ei oikein tiennyt, mihin suuntaan pitäis kasvaa.

Rannan tuntumassa olevilla puilla ollut melkoista eloonjäämistaistelua.

Toiset osaa mennä suoraan ylöspäin, toiset ei.

Rannalla kävellessäni tuo ruohikko houkutteli kuvan ottamaan. Vihreä sopii Sarzaan.

Tiiran kalastusta on kiva seurailla. Valitettavasti olen liian hidas, kuvaamisessakin. Myöhästyin joka kerralla, kun tämä kalan sai pyydystettyä. Haaveena saada siitä syöksystä ja juuri veteen osumisesta otokset. Ehkäpä joskus. Haaveitahan saa olla.

Huomiseen.

illan otos