Tänään kulttuuria.

Kävelimme Eckerön posti- ja tullitalolle. Matkaa vähän yli kilometri.

Tyrniä kasvaa ihan sataman vieressä.

Sataman läheltä, Viltsafarin oikealta puolelta lähtee metsätie, joka vie suoraan Berghamniin, mistä EckeröLinen laivat lähtevät Ruotsiin. Siitä ei ole kuin muutama sata metriä pikitietä pitkin ja jo näkyykin kohteemme.

Tällä metsätiellä oli aika monta tällaista etanaa. Osa oli tallottu. Ilmeisesti tämä nauttimassa tallottua lajitoveriaan.

Matkan varrella myös tällainen haaroittunut mänty. Ilmeisesti paljon kuvattu paikka, kun oikein polku on tullut puun juurelle.

Viimein saavuimme kohteeseemme. Massiivinen on rakennus. https://www.museum.ax/vara-museer-och-sevardheter/eckero-post-tullhus/historia-kring-post-och-tullhuset

Linkistä pääsee katsomaan enempi tietoa talosta ja sen näyttelyistä. Rakennettu 1800-luvun alkupuolella.

Vuoden 1638 voimassa oleva postireitti.

Sisäpihaa. Mukulakivipiha on säilynyt jo parisataa vuotta, mihin nykyiset asfalttipihat eivät pysty.

Talon sisällä huokuu historia.

Tässä varhainen sähkötyslaite. Naruista vetämällä muuttuu neliöiden kohdat, jolloin kauempana oleva henkilö kaukoputkella pystyy lukemaan viestin.

Yläkerrassa oli näyttelyitä. Keramiikkaa sekä kierrätysmateriaaleista tehtyjä vaatteita. Tässä farkkujen taskuista tehty hame.

Takaisinpäin tultaessa bongasin valkoisia kukkia ojasta. Sattui olemaan hyyryläinenkin paikalla.

Kannosta on ajan saatossa tullut koiraa muistuttava kelo.

Satuimmepa sopivasti sataman kohdille. Laiva oli tulossa takaisin Ruotsin matkaltaan.

Autoja tuli vielä melkein tuplasti lisää jonottamaan pääsyä laivalle.

Ahvenanmaan metsästys- ja kalastusmuseo on aivan Käringsundin sataman vieressä. Siispä sinne.

Heti sisään pääsyn jälkeen on täytettyjä eläimiä, joita on tavattu Ahvenanmaalla.

On isoa ja pientä elukkaa.

Mielenkiintoinen kuvakollaasi seinällä. Ahvenanmaan eri saarien venemalleja. Kaikki tekivät omanlaisensa.

Syksyisin kaikki kynnelle kykenevät lähtivät merelle kalaan. Silakanpyynti oli elintärkeää saaristolaisille. Paras kalastuskausi kesti elokuusta lokakuulle. Siksipä oli rakennettu kalamajoja ulkosaaristoon, jossa kalastajat saattoivat yöpyä melkein koko tuon ajan.

Toinen merkittävä tulonlähde oli hylkeen pyynti. Aseita olikin tässä museossa paljon näytillä. Nahoista tehtiin vaatteita, lihat syötiin ja rasva myytiin.

Merikotka, saariston uljain petolintu.

Tällä kertaa söimme veneessä. Myöhemmin kävimme satamatoimistossa jädet ostamassa. Taustalla ravintola.

Meidän poissaollessa satamasta oli melkein puolet veneistä lähtenyt. Illemmalla alkoi taas täyttyä.

Eilen kuvattu video.

Seuraavaan kertaan.