Tutkailtuani erilaisia sääpalveluita tarjoavia sivuja, päätettiin karistaa Tammisaaren pölyt kengistämme.

Kun tämä kaunotar saapui satamaan , olin jo silloin päättänyt, että siitä on pakko saada lähempää otettua kuva. Nämä vaan ovat niin kauniita.

Tämän otin alkumatkalla kauppaan.

Mutta ei ihan suoraan menty, vaan mutka tehtiin sinne eilen mainitsemaani kahvilaan, jossa myös leipomo.

Vähän herkkuja ja muutama sämpylä tarttuivat matkaan sieltä.

Mäenylitys ja siellä upea talo.

Olen varmaan aikaisemminkin tästä kuvan näpännyt, mutta kertaus on opintojen äiti.

Taitaa olla uustuotantoa, mutta hyvällä maulla tehty.

Kaupasta ostettiin vain välttämättömimmät, parin päivän pysähdykseen tarvittavat ruoka-aineet.

Takaisin veneelle ja vesisäiliön täyttö ja septitankin tyhjennys.

Sitten matkaan.

Tuulirako sattui meille aika edukkaaksi, eli siina 8 m/s oli vastaista tänne ajaessamme. Vain hetkeä myöhemmin, kun jo olimme ankkuroituna ja kiinni saaressa, voimistui yli kymmeneen.

Vaikka emme ennen tässä saaressa ole käyneetkään, eilinen pohjatyö tuotti tulosta. Osuttiin melkeinpä heti hyvään kiinnitymispaikkaan. Tuossa sinisen veden alueellakin oli vettä alimmillaan 5 metriä.

Tämä on helmi. Tällä tuulella tuo pieni niemennokka suojaa hyvin.

Tähän voi siis huoleta tulla isommallakin veneellä, koska erittäin syvä ranta.

Meillä kaikuanturi tuossa ohjaamon etuikkunoiden kohdalla, eli aika edessä.

Siirsin tarkoituksella näitä rantautumisia silmällä pitäen. Se oli ennen tuolla takana konehuoneessa.

Nyt olikin sitten ruuan teon vuoro.

Juurekset tietenkin, joilla alkaakin olla jo kiire, sillä nämä olemme ostaneet jo Inkoossa eikä jääkaappiin mahdu. Liha on tänään tuoretta maksaa, joka oli kuulemma tänä aamuna kauppaan saapunut.

Ja kun kalvoja poistin, tuntuikin olevan tuoretta. Sen oikeesti sormissaan tuntee.

Ja valmiina vanha maksa tuntuu jauhoiselta. Nyt oli oikeen jämäkkää grillauksen jälkeenkin.

Sisätiloissa piti grillata, kun välillä sateli.

Luonto ympärillämme eli täysillä.

Vain hetki oltu ja useita lajeja lintuja.

Lisäksi normi vesilintuja.

Pienella tutustumiskierroksella, totta kai.

Kun on viimein päässyt kiipeämään huipulle, oli kulku suhteellisen helppoa, aluksi. Mutta kun mentiin tuonne hunttaan ja siitä ylös vastakkaiselle kalliolle, saikin jo vähän töitä tehdä.

Ennen tuonne kiipeämistä, oli vanha kivikasa.

Mielestäni ihmisen tekosia. Olisiko ollut joku väijytys- tai tuulensuojapaikka?

Esimerkiksi hylkeiden metsästäjät voineet tehdä.

Täällä näitä keloja ja konkeloita riittää.

Ilmeisen rauhassa on saanut tämä saari olla.

Tuossa naapurisaaressa näkyy olevan useampikin mökki, mutta liikennettä ei näy olevan.

Sen verran tyyntyi, että Mavic pääsi hommiin.

Ja kyllä riittää metsiä vielä Suomessa.

Ja sitten pikkaisen korkeammalta.

Video sitten myöhemmin.

Illalla tuli parinkin lajin vesilintuja.

Ja sorsaperhe.

.