9.6. Utterböte Porkkalassa

Päätettiin Madamen kanssa lähteä muutamaksi päiväksi saaristoon. Taas kerran kävi niin, ettei päästy Bylandetiin. Jo kolmas kerta tälle suvelle. Meidän lempipaikalla oli vene ja länsipuolelle kävi melkoinen tuuli. Siispä jatkettiin matkaa ja tällä kertaa päädyttiin meille uuteen kohteeseen, Utterböleen, Stora Svartön kaakkoipuolella.

Taustalla näkyy Stora Svartö

Tämä on ilmeisesti ollut muinoin suosittukin rantautumiskohde, koska vanhoja lenkkejä löytyy useampikin.

on siinä joku hakannut

Ja kalliossa merkintöjä käynneistä täällä.

On siinä saanut hakata, saadakseen muistonsa graniittiin.

Siinä ihmetellessä nousi merisumu, Ensin meidän ja Stora Svartön väliin ja hetken päästä ulkomerelle myös.

Se on jännää, miten nopeasti kaikki tapahtuu. Ei mennyt montaakaan minuuttia, kun koko maisema hävisi harmaan sumun taakse.

Olemme nähneet vastaavan tapahtuman nyt jo useamman kerran, joten tuttua, tuttua on.

Tämän vuoksi meillä onkin tutka. Jos sattuu matkalla käymään niin, että ”sukellat” tuonne harmaaseen, on olo aika hutera, mutta tutkalla pystyy kyllä hissukseen ajelemaan.

hävisi saari näkyvistä

Jos ensimmäistä kertaa tuollaiseen tilanteeseen joutuu, saattaapi pasmat mennä pahemman kerran sekaisin.

harmaa ”mössö” liikkeellä

Meillä oli jo käydet tiukasti kiinni maissa, joten eipä hätiä mitiä. Siispä aloin ruuan laittoon.

uuden sadon kotimaista herkkua

Kesän ensimmäiset kotimaiset uudet perunat, siiklit.

Ja voi että oli hyvää. Vaikka ei nyt ihan voita ollutkaan, niin jonkin asteista kopiota kuitenkin, Voimarinia.

Siihen kyytipojaksi vielä tuoreesta maksasta kunnon pihvit, niin kyllä meidän taas kelpasi.

Tuohon ei edes kaivannut puolukkahilloa, jonka olin tyystin unohtanut noiden uusien pottujen hurmiossa.

Oli vielä kermaviilistä ja kevätsipuleista tehty ”kastike”, mutta kyllä nyt Voimariini vei voiton.

tuosta jos eväät paranoo, ne on pilalla 🙂

Ranta tässä on melkeinpä äkkijyrkkä, joten vaikka isommallakin purkkarilla tähän keulansa tuuppaa, vesi riittää kölin alla.

plotterista kuva, meillä anturi on kolme metriä keulasta, perän puolella oli jo yli kolme metriä vettä.

Ranta ei ole lapsiystävällinen, mutta saaren ”sisäosissa” en nyt käynyt, joten jokainen saa ihan itse sen käydä ”haravoimassa”. Laivaväylä menee tuosta aika läheltä, eikä nuo kivet kaikkia aaltoja ”tapa”, eli jos oikein iso kippo ohi hujahtaa. Ja nyt tarkoitan puolusvoimiemme keksintöjä.

Geomeri vauhdissa, ei tullut pahoja laineita

Eikä tältäkään.

nimi jäi piiloon, oli K411

Mutta oli tässä lähellä hiljaisempiakin.

joutsen perheen rauhaa

Koitettiin olla häiritsemättä.

illan maisemat

Tähän on hyvä päättää tämä jorina 😉

Seuraavaan kertaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.