Tuuli oli sen verran tyyntynyt, että päätimme lähteä liikenteeseen.

Kohteeksi valikoitui Jurmo, se pohjoinen.

Saaren talot on rakennettu melko tiiviisti etelärannalla sijaitsevaan kylään ja suurin osa saaresta onkin rakentamatonta. Kylän kiintopisteitä ovat vanha kansakoulu ja kylän edustalla sijaitseva kalanjalostuslaitos.^[4] Saarella on kyläkauppa, nelihuoneinen vieraskoti ja 16-paikkainen ravintola. Ranta-aitassa sijaitseva Jurmon museo^[5] esittelee entisajan saaristolaiskodin käyttöesineistöä. Museon omistaa Jurmon kotiseutuyhdistys.^[6] Lisäksi saarella vuokrataan veneitä ja järjestetään opastettuja kalastus- ja hyljeretkiä.^[5] Saarella on myös pieni uimaranta^[7] ja noin 40-paikkainen vierasvenesatama sekä sen yhteydessä polttoainemyynti.^[8] Satama-alueella sijaitsee jalkapallokenttä, koripalloteline, uimahyppytorni, leikkihuone ja grillauspaikka.^[8] Saaren kaakkoisosaa kiertää luontopolku, jonka varrella on näkötorni. Kylässä on myös tuulimylly.^[9]

Saarella on vuodesta 2002 lähtien^[10] laiduntanut ylämaankarjaa, jota pidetään turistikohteena, ja sille on järjestetty opaskyltit.^[4] Ylämaankarja hankittiin saareen laidunkarjaksi pitämään maisemat avoimena. Karja koko on ollut noin 38 yksilöä.^[10]

Pari isompaa selkää ylittäessämme, oli pientä aallokkoa, mutta ei mitenkään liian isoa.

Kun saavuimme, satamassa oli tilaa reilusti. Otimme reunimmaisen paikan, koska me emme tarvitse niin paljon syväyttä. Jos vaikka tulee purjeveneitä, jotka sitä tarvitsee enemmän.

Lähdimme maksamaan yöpymisemme. Satamarakennusten jälkeen omakotitalon upea pihapiiri.

Vastapäätä suuri fendari eli lepuuttaja. On siinä köyttä saanut taivuttaa.

Kaupassa hoitui satamamaksu. Samassa rakennuksessa on ravintola.

Sitten olikin tutustuminen saareen.

Pääsääntöisesti kaikki talot erittäin hyväkuntoisia, ainakin päältä päin.

Nämä yksilöt olivat hiljaa, mutta siitä huolimatta huomasimme ne.

Vanhoja maatalouskoneita näytillä tien vieressä.

Saarella ilmeisesti sen verran paljon veneitä, että pitää oikein päällekkäin varastoida venevajassa.

Pieniä kivoja yksityiskohtia matkalla näkötornille.

Kuten vanha polkupyörä ja postilaatikko.

Tämä mänty ottanut kalliosta tukea.

Vanhat traktorit siististi pihassa. Uudemmat olivat äänistä päätelle hommissa kauempana pellolla.

Ukko on saanut kalan.

Takaisin kun tulimme, oli rannan Hamnmagasinen auki. Sinnehän piti tietenkin mennä katsomaan.

Erittäin ystävällinen henkilökunta kertoili Magasiinin historiaa sekä muutakin tietoa saaresta. Kuulemma saarella on vielä 25 ympärivuotista asukkasta.

Jurmon ukot.

Ravintolassa kävimme syömassä. Osuuskunta pyörittää sekä tätä ravintolaa että kauppaa. Cafe & Butik Kvarnen. Nuoret olivat kesätöissään todella ystävällisiä. https://www.google.com/maps/place/Cafe+%26+Butik+Kvarnen/@60.51725,21.076939,3a,75y,90t/data=!3m8!1e2!3m6!1sCIHM0ogKEICAgICEl-nCigE!2e10!3e12!6shttps:%2F%2Flh3.googleusercontent.com%2Fgps-cs-s%2FAHRPTWmCjHBaBk4q6szil0JkuMCj6M-oP8THD7ywbeJynlmZKI4hnKD-cwSmg5tf4HP7fD8XalsqCZoyEA6PNL7ecYVwu1hJAbB4dva_xeVpcLk7phOnwUE_-rLJbQzrRAZch_i6upDF9Q%3Dw203-h152-k-no!7i4640!8i3480!4m7!3m6!1s0x468baf3b7b4b2123:0x67d7ab50108e1cae!8m2!3d60.5171994!4d21.0769509!10e5!16s%2Fg%2F11c10sxf9f?authuser=0&entry=ttu&g_ep=EgoyMDI2MDcxNS4wIKXMDSoASAFQAw%3D%3D

Terassi, missä saattoi nauttia kesäpäivästä särpien juomia ja ruokaa. Sää oli sen verran tuulinen, että me ruokailimme sisätiloissa.

Satamassa on siistit wc- ja suihkutilat.

Saunasta joutuu maksamaan 25.- €, mikä ei ole mielestäni mitenkään paha hinta. Mereen ei tosin pääse uimaan.

Illalla vielä otin auringon laskiessa muutaman kuvan dronella.

Kauppa ja ravintola on oikeassa reunassa kallion päällä oleva keltainen talo. Tien toisella puolella on matkustajakoti.

Satama täyttyi päivän mittaan. Yksi purjevene yritti tulla meidän viereen, mutta köli oli sen verran syväyttä vaativa, ettei mahtunut.

Video saaresta.

Seuraavaan kertaan.