Kaupassa käynti, vesitankkaus, septi tyhjäksi ja naftaa tankkiin, joten lähdettiin kauniissa kesäsäässä ajelemaan kohti Kotka Rankkia. Olisimme halunneet mennä Kaunissaareen, mutta eilinen soitto satamamestarille, ja tuomio; vasta Juhannukseksi saavat laiturit kuntoon. Oli viimesyksyinen itämyräkkä ”pilkkonut” uudet laiturit sen verran huonoon kuntoon, että vaativat ”vähän” isompaa huoltoa.

Keli oli todella hyvä ajella, vain pientä aallkokkoa, joka sekin tuli takaviistosta, kun päästiin Loviisaan vievältä väylältä ulommalle väylälle. Totesimmekin, että meitä on suosittu tällä reissulla, kun keli on joka kerta lähes tyyni, kun ylitämme isompia selkiä. Ennen kaunissaarta oleva aukko on sitten sen verran iso, että jos etelä- lounaasta puhaltaa, voipi olla aika kuoppaista.

Emme olletkaan ainut vene, niin kuin viime kerralla, viisi-kuusi vuotta sitten. Hyvä niin, saa paikallinen yrittäjä edes hivenen tuloja, näin alkukaudesta jo.

Satamamaksu, 25.- € suoritetaan entisessä sotkussa, nykyisin ravintola Rankin Sotku. Hintaan ei kuulu saunaa, mutta sähkö ja suihkut kylläkin.

Olimme ostaneet Loviisasta ravintolasta mukaan annoksen, joka sitten nautittiin päästyämme tänne. Pienen huilin jälkeen saarikierrokselle.

Siinä ensimmäisenä ”törmää” sotkun jälkeen karasmirakennukseen.

Yleensä nämä kaikki varuskunnat saarissa ovat varusmiehille olleet pelkkää piinaa, kun ei täältä pääse mihinkään, paitsi lomille. Eli iltalomilla ei ehdi mantereelle.

Tuskimpa he näitä vänkyrämäntyjä silloin ovat ihailleet.

Ei mekään kauan jaksettu näitä katsella, koska täällä on niin paljon muutakin ihmeteltevää.

Vaikkapa näitä käpyjen eri kasvuvaiheita. Niitäkään ei tule kaupunkiolosuhteissa hirveästi ihmetelleeksi.

Kyllä luonto on täällä saaristossa monimuotoista.

Jahka sen vain oivaltaa.

Sitä yleensä mennä viuhtoo vaan eteenpäin, mutta nyt kun kamera on mukana, niin ainakin yrittää havainnoida ympäristöään vähän eri kantilta.

Sais edes joskus otettua kunnon kuvan.

Joku joskus sanoi, että kun 10 000 kuvaa ottaa, voi pari onnistuakin.

Tuosta ei ollutkaan pitkälti, kun alkoi tykkien valtakunta.

Eli lounais- ja eteläkärki saaresta on linnoitettu aika vahvasti.

Eivät taida ihan niin isokaliiberisia olla kuin Örössä, mutta ei nämä nyt ihan hernepyssyjäkään ole.

Pieni historiapläjäys, lainattuna wikistä.

Saaren historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saari oli osa Pietari Suuren merilinnoituksen Kotkan–Kurkolanniemen–Merikülan puolustuslinjaa, jonka venäläiset perustivat vuonna 1916 suojelemaan Pietaria. Koska 1918 suojeluskunnat eivät olleet hyökänneet Rankkiin, joutuivat saksalaiset nousemaan osasto Brandensteinin voimin Kotkan asemesta Loviisaan.

Tarton rauhansopimuksen edellyttämä Suomenlahden ulkosaarien demilitarisointi aiheutti sen, että Lavansaaren järeät patteriston tykit jouduttiin siirtämään Koivistolle, ja RT 2:lle jäivät enää Kilpisaaren ja Rankin raskaat patterit. Vuonna 1926 Rankin patteri hajaryhmitettiin jaoksittain ja sille saatiin viides tykki Kilpisaaresta.^[1]

Vuoden 2006 lopussa Rankki muutettiin vartiolinnakkeeksi, ja varusmieskoulutus siellä lopetettiin kokonaan, mutta saari jäi kuitenkin puolustusvoimien harjoitusalueeksi. Kotkan rannikkopataljoona lakkautettiin vuoden 2013 loppuun mennessä, ja Senaatti-kiinteistöt myi 21.1.2015 Rankin ja Kirkonmaan varuskunta-alueet kotkalaisen yrittäjän Ismo Rädyn perustamalle yhtiölle Kotkan Saaret Oy:lle.^[2]

Täältä vielä pienen matkaa eteläkärkeen, niin saa näkyviinsä vanhan majakan rauniot.

Vesi ja jäät ovat hioneet kalliot pyöreän sileiksi, jotka kastuessaan ovat sitten ”pikkuisen” liukkaita.

Sitkeästi täälläkin puut yrittävät kasvaa, tuulesta ja tuiskuista välittämättä.

Kaukana siintää Kaunissaari, jonne nyt ei sitten tällä reissulla päästy.

Ja ihme, molemmilla purkkareilla purjeet ylhäällä!

Saaren itäpuolelle on kaavoitettu ja lohkottukin mökkitontteja useampi kappale. On jopa muutama suomalainen näyttelijäkin täältä plantaasin ostanut. Me emme kuitenkaan menneet kurkkimaan rakenutyömaita. Ei kuulu meille, mitä muut rakentaa/rakennuttaa.

Takaisin tallusteltiin ja matkalla on kiintoisa venäläisten rakentama kasarmirakennus.

Tämänkö joku taho vielä pelastaisi, ennen kuin on myöhäistä.

Paikalla oli joitain opiskelijoita tekemässä kuvauksiaan lopputöihinsä.

On siinä halkoja talvella mennyt, kun joka huoneessa näitä neljä on ja huoneita, oisko neljä-viisi peräkkäin ollut. Siinä sotapojat ovat puusavotassa olla tovin jos toisenkin.

Huomasin pakettiauton takaluukussa mielenkiintoisen tekstin.

Kaikki itseään kunnioittavat veneilijät tuntevat Pärren ja jos ei vielä tunne/tiedä, kannattaa Youtubesta kuunnella, mitä Pärrellä on meille turisteille kerrottavanaan.

Aika osuva nimi saaristossa toimivalle huoltofirmalle.

Takaisin tultuamme kävimme kahvilla ja jädellä Sotkussa.

Ulkona nurmikolla on kymmenkunta pöytää ja sinne olikin seitsemän hengen seurue tullut ruokailemaan, kahdella avoveneellä olivat liikenteessä. Hyvä niin.

Koska sähkö kuuluu hintaa, kävin laittamassa meidän piuhan kiinni.

Onkin sitten tukevin sähkönjakelukeskus, mitä minä olen missään satamassa nähnyt.

Kuvan ulkopuolelle vasemmalle jäi vielä useampikin pistoke, molemman tyyppisiä.

Nyt sitten vielä video kävelyretkeltämme.