Tarkenee, varsinkin, jos lähtee kiipeämään näköalapaikalle. Mainostavat, että sinne kipasee vartissa. No ei kipastu. Meni vähän rapiat tunti, ennen ku ihan huipulle pääsin. Madam jäi odottelemaan vähän alemmalla olevalle katetulle ”sohvalle”.

Aika tappohomma oli. Useemman kerran sai huilata ja vettä meni.

Ens kerralla mietin kaks kertaa, lähdenkö kiipeämään moisia rappuja.

Ehkäpä näköala sitten korvasi menetetyt hikipisrat?

Kymmenen vuotta sitten olisi ollut piis of cake, mutta kun mittarissa rupee oleen viittä vaille 70, ja lämpöökään ei ollut tuskin 32 astetta, ni huh huh.

Toisaalta, olishan se ollut noloa kertoa, jos sitä nyt kukaan olis edes kysynyt, että ei käyty ylhäällä.

Matkalla, siis rinteillä, oli näitten edullisempien majoituspaikkojen huoltoa.

Ja kuivattelivat patjojakin aivan kulkureitin varrella.

Vaan eipä tuo maasto anna mitään mahdollista muutakaan paikkaa moiseen hommaan.

Noissa majoituksissa ei näyttänyt ilmastointiakaan olevan.

Tuskaa olisi nukkua.

Tuolta reissulta kun selvittiin, ”palkittiin” pienillä herkuilla itsemme moisesta suorituksesta.

Paikassa toimi myöskin leipomo, joten pullat ja leivät olisivat tuoreita olleet.

Vaikutti kivalta kahvilalta ja tavan mukaan, ystävällistä palvelua.

Sitten olikin altaan vuoro. Kyllä uiminen ja vedessä lilluttelu tekee gutaa vanhoille jäsenille.

Iltapäivän välipalalle lähdettiin tällä kertaa ihan eri suuntaan. Löytyikin kiva pieni kippola, jossa katkarapuja kasviksilla nautittiin, samalla katselle pitkähäntäveneiden huristelua.

Eritavalla rauhatonta, kuin hotellimme lähikaduilla.

Käytiin vielä kääntymässä pienen matkan päässä todeten, että taidettiin valita oikea hotelli itsellemme. Tämä alue ei houkutellut sitten yhtään.

Merivesi näytti olevan melkoista mössöä tällä puolen saarta.

Katsotaan, kirjottelenko illemmalla vai vasta huomenissa?