Sunnuntain kunniaksi, emme ottaneet mitään ihmeempää ohjelmaa päiväksi, vaan ihan löysin rantein ajattelimme olla.

Läksimme pienelle kävelylle ja ihmettelimme, että eikö sunnuntai vaikuta täällä rakentamiseen mitenkään, siis niin kuin vapaapäivä esimerkiksi.

Täydessä työn touhussa olivat.

Vähän matkan päässä oli pienoinen ”katutori”, missä paikalliset kävivät hankintojaan tekemässä.

Se mitä täällä ei ollut tarjolla, sitä eivät paikalliset sitten tarvinneet. Turisteille tarkoitettu yötori onkin ihan toinen juttu.

Sen minkä ymmärsin, täällä hintatasokin on varsin maltillinen, koskapa kauppa näkyi käyvän melko hyvin.

Hiekka pöllysi välillä aika paljon, kun mopoillaan huristelivat tuota tietä pitkin, minkä varrella niin lihat kuin kalatkin olivat tyrkyllä.

Voipi olla, että meitin terveystarkastajat saisivat sydärin, jos tänne eksyisivät. Onneksi eivät, ainakaan tänään ei näkynyt muita ”valkoisia” kuin me.

Aivan tuossa vieressä oli myös paikallisille tarkoitettu ravintola ja sen tiski hoidettiin jalkakäytävällä, kuten täällä näköjään kuuluukin tehdä. Oli sentää kivetys, etteivät ihan hiekalla tehneet, niin kuin kalakaupan tuotteet olivat, osittain hiekalla.

Maassa maan tavalla tai maasta pois.

Meidän olisi kuitenkin tarkoitus olla vielä kolmisen viikkoa täällä, joten paras alkaa totutella paikallisiin tapoihin.

Hotellille tulimme jo yhdentoista maissa takaisin ja altaalle huilimaan.

Käväsin span tiskillä kyselemässä hierontaa ja sanoivat, että hieronta onnistuu hetken päästä.

Ilmeisesti näin hiljaisena aikana hierojat eivät päivystä paikan päällä, vaan joko kotonaan tai sit jossain ihan muualla. Siispä jonkin ajan kuluttua, saatiinkin vuoron perään ensi tuntuma paikalliseen hierontaan, joka olikin varsin hyvä. Ja halpa. Alle kympin per selkä.

Meidän nauttiessa altaalla löhöilystä ja sen tuomasta viileydestä, sekä saamastamme hierojan käsittelystä, olivat toiset ”raataneet” ravintolassa varsin kiitettävästi.

Oli näköjään tiedossa isommat bileet. Kenties häät, arvelin.

Tuolien asettelu ei ihan vielä kohillaan, mutta toisaalta, kun katteita laitetaan, samalla löytävät nuokin paikkansa.

Kokemusta meinaan on.

Ensimmäiset häät, joita olin ”tekemässä”, eli tarjoilemassa, tapahtui jo vuonna 1974 ravintola Souvarissa Espoon Soukassa. Oli muuten tuolloin Espoon paras ruoka- ja tanssiravintola.

Kun illemmalla lähdettiin kylille syömään, ei ollutkaan alkanut mitään bileitä. Siinä sitten jo harmittelin, että olisipa kiva ollut nähdä, miten ne täällä moiset jutut hoitaa. Ja mehän lähdetään huomenna pois, joten taitaa jäädä näkemättä. Pahus.

Kadun toisella puolen hotelliamme, oli vähän vaille kahdeksaa jo täysi meno katuravintoloissa, mutta me emme nyt jääneet tähän. Nuo ”lasten” tuolit kun on tämän ikäisille pikkaisen epämukavia istua. Ja jos istuisikin, ei varmasti pääsisi ylös.

Siispä menimme jo tutuksi tulleelle ravintolakadulle, jossa myöskin oli melkoinen meno.

Löydettiin mieleisemme ja hyvää ruokaa saimme.

Ja kuten kyltistäkin huomaa, on täällä turistit otettu huomioon hyvin.

Niin kyltiti kuin ruokalistat löytyivät englanninkielisinä. Taisipa olla useammallakin kielellä. Onhan täällä jo viime vuosisadan alkupuolella jo oleilleet niin ranskalaiset kuin englantilaiset.

Tämä ravintola ei ollut vielä silloin auki, mutta ilmeisesti heille oli kerrottu, että ulkomaalaisiin kannattaa satsata, niillä kun on rahaa enempi kuin paikallisilla.

Ja voipi olla, että ilman turismia, tämäkin kaupunki olisi melko hiljainen?

Huomiseen.