Näin jälkikäteen ajateltuna, oli se lykky, että tultiin tänne suojaan, Tammisaareen. Torstaina olisi aallokkoa ollut jo puolilta päivin sellaiset puolitoista metriä, joten, miettikääpä sitä. Keskiviikkona, kun tänne ajeltiin, ei ollut aallokkoa juuri nimeksikään ja sekin vähäinen, tuli takaviistosti. Edelleen muutamia purjeveneilijöitä liikenteessä, ei yhtään moottorivenettä, jos jätetään mökkiläisten avoveneet huomioimatta. Hiljaista on väylilläkin.

Hyvin on tilaa, koska kyllä se alkaa olla ohi tämän kesän veneilykausi, ainakin sen huippu.

Samoilla kohdin ollaan täällä vieraillessa oltu joka kerta. Mitäs sitä hyväksi havaittua muuttamaan. Kun satamamaksu oli suoritettu, lähdimme kaupungille. Kuningas Kustaa Vaasa antoi Tammisaarelle kaupunkioikeudet vuonna 1546. Wikipwdian linkistä kannattaa käydä lukasemassa kaupungin historiasta – https://fi.wikipedia.org/wiki/Tammisaari

Ensimmäiseksi ”ryntäsimme” baakelsille.

Täällä ollaan käyty varmaan joka kerta ja niin tullaan käymäänkin, sen verran hyviä ovat herkut täällä.

Eikä hintakaan mielestämme ole paha.

Varsin suosittu kahvila/leipomo, koska ovi kävi koko ajan.

Aikaisemminhan ostettiin veneeseenkin pullaa ja leipää, mutta nyt jätettiin ostokset tekemättä.

Suut makiana kävimme muutamissa kaupoissa, mutta ei löydetty mitään ostettavaa. Kaapit täys krääsää, joten hyvä niin.

Keskiviikko on toripäivä, joten sieltä tarttui pussillinen herneitä. Saatiin edes jotai tuomisia veneeseen 😉

Pullasorsia tässä satamassa riittää. Ja kerjäävät tosi innokkaasti jotakin syötävää.

Pakkohan tuosta kuva oli ottaa.

Siinä vähän tietoja, miten kuva on otettu. Oton jälkeen olen rajannut, että näkisi vähän tarkemmin tuon silmän.

Hiekkarannallakin oli jonkin verran uijia ja pallonpelaajia. Tuossa vaiheessa ei tuuli ollut vielä yltynyt, joten silmät saivat olla hiekanjyvistä rauhassa.

Iltapäivällä tuli tieto Vesa Matti Loirin kuolemasta ja että sekä radio kuin tv:kin lähettävät muisteluohjelmaa, joten päätettiin hakea vieresestä ravintola Niskasta pizzat.

Saatiin rauhassa kuunnella ja katsella loirin muisteloita. Ja nauttia hyvistä pizzoista.

Kyllä sen verran iso stara Loiri oli, että kannatti kuunnella. Varsinkin Tervon kommentit olivat mieleen painuvia. Hänhän oli kirjoittanut vain muutamaa vuotta aikeisemmin Veskun elämänkerran. En ole sitä lukenut, vielä.

Illan viimeinen otos.

Torstaina tuuli sitten oikeesti. Yli kymmenen metriä, joten aalloissa löytyy, ulkomerellä, ei täällä, onneksi.

Tehtiin pitkähkö lenkki, josta lopuksi video.

Illalliselle mentiin tähän lähelle, Albatrosiin. Ei viittitty pidemmälle mennä ja ihan oli hyvät ruuat. Eikä loppuviimein ihan törkykallistakaan. Sisätilat olivat melkeinpä täys, tais olla pari tyhjää pöytää jäljellä meidän sinne mennessä.

Videossa nyt ekaa kertaa oikeesti testissä langaton mikki. Mielestäni toimii yllättävänkin hyvin. Tällä kertaa johdotkaan eivät näy, kuten silloin Rikun kanssa, kun treenailin mikin käyttöä.

Ja illan viimeinen.

Seuraavaan kertaan.