Tammisaaressa 10-11.8. ke-to

Näin jälkikäteen ajateltuna, oli se lykky, että tultiin tänne suojaan, Tammisaareen. Torstaina olisi aallokkoa ollut jo puolilta päivin sellaiset puolitoista metriä, joten, miettikääpä sitä. Keskiviikkona, kun tänne ajeltiin, ei ollut aallokkoa juuri nimeksikään ja sekin vähäinen, tuli takaviistosti. Edelleen muutamia purjeveneilijöitä liikenteessä, ei yhtään moottorivenettä, jos jätetään mökkiläisten avoveneet huomioimatta. Hiljaista on väylilläkin.

Hyvin on tilaa, koska kyllä se alkaa olla ohi tämän kesän veneilykausi, ainakin sen huippu.

vakipaikalla täällä Tammisaaressa

Samoilla kohdin ollaan täällä vieraillessa oltu joka kerta. Mitäs sitä hyväksi havaittua muuttamaan. Kun satamamaksu oli suoritettu, lähdimme kaupungille. Kuningas Kustaa Vaasa antoi Tammisaarelle kaupunkioikeudet vuonna 1546. Wikipwdian linkistä kannattaa käydä lukasemassa kaupungin historiasta – https://fi.wikipedia.org/wiki/Tammisaari

herkkuja

Ensimmäiseksi ”ryntäsimme” baakelsille.

Täällä ollaan käyty varmaan joka kerta ja niin tullaan käymäänkin, sen verran hyviä ovat herkut täällä.

täällä

Eikä hintakaan mielestämme ole paha.

Varsin suosittu kahvila/leipomo, koska ovi kävi koko ajan.

Aikaisemminhan ostettiin veneeseenkin pullaa ja leipää, mutta nyt jätettiin ostokset tekemättä.

Suut makiana kävimme muutamissa kaupoissa, mutta ei löydetty mitään ostettavaa. Kaapit täys krääsää, joten hyvä niin.

Keskiviikko on toripäivä, joten sieltä tarttui pussillinen herneitä. Saatiin edes jotai tuomisia veneeseen 😉

Pullasorsia tässä satamassa riittää. Ja kerjäävät tosi innokkaasti jotakin syötävää.

Kohtuu tarkka, kun silmästäkin iiris näkyy

Pakkohan tuosta kuva oli ottaa.

Siinä vähän tietoja, miten kuva on otettu. Oton jälkeen olen rajannut, että näkisi vähän tarkemmin tuon silmän.

alkuperäinen, pikseleitä pienennetty

Hiekkarannallakin oli jonkin verran uijia ja pallonpelaajia. Tuossa vaiheessa ei tuuli ollut vielä yltynyt, joten silmät saivat olla hiekanjyvistä rauhassa.

pallonpelaajat

Iltapäivällä tuli tieto Vesa Matti Loirin kuolemasta ja että sekä radio kuin tv:kin lähettävät muisteluohjelmaa, joten päätettiin hakea vieresestä ravintola Niskasta pizzat.

Niskan menu

Saatiin rauhassa kuunnella ja katsella loirin muisteloita. Ja nauttia hyvistä pizzoista.

Kyllä sen verran iso stara Loiri oli, että kannatti kuunnella. Varsinkin Tervon kommentit olivat mieleen painuvia. Hänhän oli kirjoittanut vain muutamaa vuotta aikeisemmin Veskun elämänkerran. En ole sitä lukenut, vielä.

Illan viimeinen otos.

lamppu

Torstaina tuuli sitten oikeesti. Yli kymmenen metriä, joten aalloissa löytyy, ulkomerellä, ei täällä, onneksi.

Tehtiin pitkähkö lenkki, josta lopuksi video.

Illalliselle mentiin tähän lähelle, Albatrosiin. Ei viittitty pidemmälle mennä ja ihan oli hyvät ruuat. Eikä loppuviimein ihan törkykallistakaan. Sisätilat olivat melkeinpä täys, tais olla pari tyhjää pöytää jäljellä meidän sinne mennessä.

mä ravintolassa

Videossa nyt ekaa kertaa oikeesti testissä langaton mikki. Mielestäni toimii yllättävänkin hyvin. Tällä kertaa johdotkaan eivät näy, kuten silloin Rikun kanssa, kun treenailin mikin käyttöä.

Ja illan viimeinen.

illan satamaa

Seuraavaan kertaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.