Kolmas päivä Stora Svartö

Todella hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin kiertämään saarta. Ei päästy kovinkaan pitkälle, kun polulla oli tämmönen otus lämmittelemässä. Enpä ole ennen harmaata yksilöä nähnytkään. Se varmaan ajatellut tuota väritystä niin kuin kallionaamiona. Ei eroita heti kalliolla tai kivikossa. Oli aika pienikin vielä, vain 40-50 cm.Tuonne pöheikköön kiireesti meni meidät havaittuaan.

kyy

Toiselle puolen saarta päästyämme, oli joutsen oletettavasti hautomapuuhissa, kun ei lähtenyt sijoiltaan mihinkään. Olisin odottanut uroksen tulevan sähisemään, mutta ukkoa ei näkynyt missään. Tämä zoomattu aika kaukaa, josta myöskin kierrettiin häiritsemättä hänen hautomistaan.

hautomapuuhia

Olen edellisissä postauksissani kertonutkin näistä talon perustuksista. Siinä ne nököttää edelleen. Todennäköisesti venäläisten rakennuksen pohjia, kuuluihan tämäkin miehityksen aikaiseen Porkkalan alueeseen.

vanha kivijalka

Rantaan ovat latoneet kiviä, ilmeisesti aallonmurtajaksi. Silloinhan tuo kohta on ollut veden alla. Ja voi olla nykyisinkin, jos vesi on vähänkin korkeammalla. Nyt se on aika alhaalla.

Nämä ovat nähtävillä noin puolessa välissä saarta, etelän puolella.

oisko aallomurtaja ollut?

Tuosta lähemmäksi eteläkärkeä onkin sitten upeaa kalliota ja keloja riittää. Täytyyhän örkeille olla syötävää.

kelo

Aivan saaren eteläkärjessä nähtiin Sar’in veneen ajavan ohitsemme. Nuo aallot ovat sen aikaan saamia.

Äänestä kuulimme, että hiljensivät vauhtiaan meille jo näkymättömissä. Aprikoitiin, että kääntyykö taas satamaamme. No, se selviää sitten kun olemme lähempänä.

SAR’in aallot

Lähteelää vastapäätä on vessa vielä pystyssä. Yllättävän siistissä kunnossa oli, kun sisään kurkkasin. Tämä paikka on ollut aikoinaan ilmeisesti suosittukin, mutta enpä ole nähnyt viimeiseen kymmeneen vuoteen siihen parkkerattuna yhtään venettä. Eikä paikan ympäristökään oikein houkuta, rämettynyt aika pahoin. Ja saattaapi ohiajavien veneidenkin aallot häiritä. Tästä edestä nimittäin liikenne ei hiljene kuin joskus syys-lokakuulla.

paikallinen pajamaja 😉

Kun päästiin lähemmäs satamaamme, olikin Trossin vene jo täydessä työn touhussa, eli hinaamassa purkkaria, joka oli ollut juurikin samaisessa laiturissa kanssamma. Siis jo toisena päivänä peräkkäin, kun Trossin miehet käy jeesaamassa aivan ”nenämme” edessä. Enpä ole moista ennen nähnyt. Siis peräkkäisinä päivinä samasta paikasta avun antoa.

Trossi jälleen töissä

Saarikierros kesti meiltä vähän yli tunnin, kun ei kiirettä pidetty. Hyvää liikuntaa se joka tapauksessa on. Maasto vaihtelevaa ja eipä noissa maisemissakaan ole valittamista.

Illalla alkoi tihuttaa vettä, mutta uskaltauduin silti kalliolle ottamaan tilannekuvan.

epistä, ollaan pienin paatti laiturissa

Meitä oli enää kolme urhoollista jäänyt yöksi tähän laituriin.

Sen sijaan Lähteelän puolella näkyi olevan aika paljon veneitä.

Lähteelässä aika täyttä

Kännykällä zoomattu niin paljon kuin pystyi, joten siksi kuva aika rakeinen. En viitsinyt hakea Sonya tämän yhden kuvan takia, koska asia tulee todennäköisesti tälläkin tavalla ilmi, oli rakeinen tai ei 😉

Se satelikin sitten pikkuisen koko loppuillan.

Seuraavaan kertaan.

2 comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.