13.7. Långön ja cruisaillen ja illan kuvia

perhonen jumissa

Aamulla hogasin perhosen joutuneen hämähäkinseittiin. Ei ollut onneksi vikkelä peto hoksannut saalistaan, joten kipasin kameran hakemaan ja tämmösen sain näpättyä. En muista tuollaista ennen nähneenikään. Kovasti on kroppa pörröinen. Laitoin sormeni jalkojen alle, niin kaveri tarrasi siihen kuin hukkuva ajopuuhun. Takakautta sain ujutettua vapauden taivaalle. Ei kyllä jäänyt kiitoksia heiluttelemaan. Vilkkaasti katosi metsään.

oudot kalliot

Päätettiin vaihtaa maisemaa.

Cruisailuvauhdilla, tai körötellen, ajeltiin katsastamaan seuraavaa kiinnityspaikkaa.

Matkalla nähtiin kaikennäköistä.

Oli oudon näköinen kallio ja merimetsot ja suu ammollaan oleva lokki samalla luodolla.

Taustalla jo vähän näkee alueen kallioisia rantoja.

merimetsot ja lokit

Pari merten maasturia tuli lahdukasta, jonne mekin olimme menossa.

Targat peräjälkeen kuin köyhän talon porsaat

Kun lähestyimme laguunin pohjukkaa, oli siellä iso kyltti, että yksyinen.

upea pikkuinen laguuni

Se oli toisen laiturin kohdalla, joten toiveikkaasti aateltiin, että oisko toi toinen sitten vapaata riistaa.

Ei ollut.

Purjeveneen kippari tulikin paikalle ja me kysymään, että sopiiko tässä olla. Kertoi koko laguunin sataman olevan yksityisen osakeyhtiön hallussa. Se siitä sitten. Häntä, ei kun köydet koipien välissä poistuimme paikalta.

ihan pari sorsaa

Saaren rantoja kolutessa nähtiin tämmönen pikkuinen lintuperhe.

Onkohan kaikki omia vai onko osa adoptoituja? Paljon niitä kuitenkin oli.

Tuo kohta oli niitä harvoja, joissa kallio ei ollut koko rantaa ”valloittanut”.

upeat kalliot, melkein vuonomainen maisema

Matka jatkui etelään päin. Kapeita, vuonomaisia saarten välejä pitkin olisi ollut väärin ajaa plaanissa. Siispä saimme ihailla pilvettömässä, melkein tyynessä kelissä, kenties parhaista saaristomme maisemista. Kunhan saan dronen ilmoille, niin näette. Mutta vasta huomenna, koska nyt keli muuttui pilviseksi ja huomenna pitäisi olla aurinkoinen keli.

maisemat oli kohillaa tänne tultaessa

Kuten plotterin ”jäljestä” näkee, etsittiin useammastakin kohtaa ja muutamankin saaren rannoista paikkaa, mihin kiinnittyä.

Yleisin syy menemättä rantaan oli joko liian loiva tai jyrkkä ranta. Ja jyrkkä tässä tapauksessa veden yläpuoleinen osa.

Sitä ei mielellään liukastu veneen ja kallion väliin.

Toinen syy, joka oikeesti alueella määrää eniten, mihin ei saa ankkuroida, on kaapelit. Niitä kulkee sikin sokin täällä ja kun eivät mene saareen, puuttuu rannassa se kaapelimerkki. Silti ne siellä kuitenkin ovat. Olen kerran nostanyt 70-luvulla kaapelin ankkurissamme kiinnittyneenä ylös, ja voin sanoa, että ei oikeesti ole kiva juttu se irroittaminen. Pelättiin silloin kaverin kanssa ihan helkkaristi irroittaa se.

Lopulta löydettiin molempia tyydyttävä paikka Långön rannasta. Vastapäätä on laituri, missä on leluja enempi kuin tarpeeksi, mutta mökkiä ei näy, joten siksi uskaltauduttiin suorittaa ankkurointi.

vesijetit

Melkein heti tulikin pari lelua lisää, vesijettien muodossa.

Ajoivat ees taas muutaman kerran ja välillä kyyditsivätkin toisia, ilmeisesti mökillä olleita.

Se on hyvä, että toisilla on kivaa.

ruuantekomaisemat

Itsekin nuorempana rällättiin rakentamallani Vesimäkärällä pitkät päivät. Oli siinä naapurimökkiläisillä kestämistä.

Ruuantekomaisemaksi tämä kyllä kelpas.

Kun olimme ruokailleet, ajoi ohitsemme aivan ihana, vanhan ajan fiskari.

makee fiskari

Tuollaisilla ne kalastajat ennen muinoin avomerelläkin kalassa kävivät.

Keikkuu aalloilla kuin korkki, kunhan pitää huolen, ettei päästä ihan poikittain kääntymään isompien aaltojen kohdatessa.

Sitten alkoi vesihiihto. Yrittivät jotain tyttöä saada pintaan ainakin 6-7 kertaa, kunnes luovittivat.

vesihiihtoyritystä

Ei se loppupeleissä ekaa kertaa niin helppo ole. Pitää vaan se ”gluu” hoksata.

Tarpeeksi, mutta ei kuitenkaam liikaa, takakenossa lähdössä.

Saapi nähdä, mitä vielä tapahtuukaan.

joka toinen purjehtii

Tuolla etelämpänä näkyy Örööseen menevä väylä, jossa tyypillinen näkymä.

Joka toisella purjeet ylhäällä.

Itse nuorena purjehdin aika paljon täällä etelärannikolla.

Konetta käytettiin vain jos oli plägä tai kun tultiin isompiin satamiin.

Jopa omaan laituripaikkaan mentiin purjeilla. Ajat muuttuvat ja tavat sen mukana. Olenkin tämmöinen vanha jäärä, joka ei ihan kaikkea ymmärrä, enää?

Ehkäpä huomenna ymmärrys on sitten parempi.

Mutta sitä ennen illalta pari kuvaa.

illan tullen

Pakkohan se oli pikkasen käydä katsomassa ilta-aurinkoa.

Oikealla ylhäällä on Örö.

punertaa metsä saariston ja suunta etelään

Ja nyt Örö vasemmalla.

SW-etelä-länsi

Kun saan editoitua, videotakin tulee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.