Aamulla hogasin perhosen joutuneen hämähäkinseittiin. Ei ollut onneksi vikkelä peto hoksannut saalistaan, joten kipasin kameran hakemaan ja tämmösen sain näpättyä. En muista tuollaista ennen nähneenikään. Kovasti on kroppa pörröinen. Laitoin sormeni jalkojen alle, niin kaveri tarrasi siihen kuin hukkuva ajopuuhun. Takakautta sain ujutettua vapauden taivaalle. Ei kyllä jäänyt kiitoksia heiluttelemaan. Vilkkaasti katosi metsään.

Päätettiin vaihtaa maisemaa.

Cruisailuvauhdilla, tai körötellen, ajeltiin katsastamaan seuraavaa kiinnityspaikkaa.

Matkalla nähtiin kaikennäköistä.

Oli oudon näköinen kallio ja merimetsot ja suu ammollaan oleva lokki samalla luodolla.

Taustalla jo vähän näkee alueen kallioisia rantoja.

Pari merten maasturia tuli lahdukasta, jonne mekin olimme menossa.

Kun lähestyimme laguunin pohjukkaa, oli siellä iso kyltti, että yksyinen.

Se oli toisen laiturin kohdalla, joten toiveikkaasti aateltiin, että oisko toi toinen sitten vapaata riistaa.

Ei ollut.

Purjeveneen kippari tulikin paikalle ja me kysymään, että sopiiko tässä olla. Kertoi koko laguunin sataman olevan yksityisen osakeyhtiön hallussa. Se siitä sitten. Häntä, ei kun köydet koipien välissä poistuimme paikalta.

Saaren rantoja kolutessa nähtiin tämmönen pikkuinen lintuperhe.

Onkohan kaikki omia vai onko osa adoptoituja? Paljon niitä kuitenkin oli.

Tuo kohta oli niitä harvoja, joissa kallio ei ollut koko rantaa ”valloittanut”.

Matka jatkui etelään päin. Kapeita, vuonomaisia saarten välejä pitkin olisi ollut väärin ajaa plaanissa. Siispä saimme ihailla pilvettömässä, melkein tyynessä kelissä, kenties parhaista saaristomme maisemista. Kunhan saan dronen ilmoille, niin näette. Mutta vasta huomenna, koska nyt keli muuttui pilviseksi ja huomenna pitäisi olla aurinkoinen keli.

Kuten plotterin ”jäljestä” näkee, etsittiin useammastakin kohtaa ja muutamankin saaren rannoista paikkaa, mihin kiinnittyä.

Yleisin syy menemättä rantaan oli joko liian loiva tai jyrkkä ranta. Ja jyrkkä tässä tapauksessa veden yläpuoleinen osa.

Sitä ei mielellään liukastu veneen ja kallion väliin.

Toinen syy, joka oikeesti alueella määrää eniten, mihin ei saa ankkuroida, on kaapelit. Niitä kulkee sikin sokin täällä ja kun eivät mene saareen, puuttuu rannassa se kaapelimerkki. Silti ne siellä kuitenkin ovat. Olen kerran nostanyt 70-luvulla kaapelin ankkurissamme kiinnittyneenä ylös, ja voin sanoa, että ei oikeesti ole kiva juttu se irroittaminen. Pelättiin silloin kaverin kanssa ihan helkkaristi irroittaa se.

Lopulta löydettiin molempia tyydyttävä paikka Långön rannasta. Vastapäätä on laituri, missä on leluja enempi kuin tarpeeksi, mutta mökkiä ei näy, joten siksi uskaltauduttiin suorittaa ankkurointi.

Melkein heti tulikin pari lelua lisää, vesijettien muodossa.

Ajoivat ees taas muutaman kerran ja välillä kyyditsivätkin toisia, ilmeisesti mökillä olleita.

Se on hyvä, että toisilla on kivaa.

Itsekin nuorempana rällättiin rakentamallani Vesimäkärällä pitkät päivät. Oli siinä naapurimökkiläisillä kestämistä.

Ruuantekomaisemaksi tämä kyllä kelpas.

Kun olimme ruokailleet, ajoi ohitsemme aivan ihana, vanhan ajan fiskari.

Tuollaisilla ne kalastajat ennen muinoin avomerelläkin kalassa kävivät.

Keikkuu aalloilla kuin korkki, kunhan pitää huolen, ettei päästä ihan poikittain kääntymään isompien aaltojen kohdatessa.

Sitten alkoi vesihiihto. Yrittivät jotain tyttöä saada pintaan ainakin 6-7 kertaa, kunnes luovittivat.

Ei se loppupeleissä ekaa kertaa niin helppo ole. Pitää vaan se ”gluu” hoksata.

Tarpeeksi, mutta ei kuitenkaam liikaa, takakenossa lähdössä.

Saapi nähdä, mitä vielä tapahtuukaan.

Tuolla etelämpänä näkyy Örööseen menevä väylä, jossa tyypillinen näkymä.

Joka toisella purjeet ylhäällä.

Itse nuorena purjehdin aika paljon täällä etelärannikolla.

Konetta käytettiin vain jos oli plägä tai kun tultiin isompiin satamiin.

Jopa omaan laituripaikkaan mentiin purjeilla. Ajat muuttuvat ja tavat sen mukana. Olenkin tämmöinen vanha jäärä, joka ei ihan kaikkea ymmärrä, enää?

Ehkäpä huomenna ymmärrys on sitten parempi.

Mutta sitä ennen illalta pari kuvaa.

Pakkohan se oli pikkasen käydä katsomassa ilta-aurinkoa.

Oikealla ylhäällä on Örö.

Ja nyt Örö vasemmalla.

Kun saan editoitua, videotakin tulee.