Aamu valkeni aurinkoisena, joka loi harhakuvan tulevasta päivästä.

Menin maihin vielä katsastamaan, miltä kauenpana näyttää.

Ennusteet luvanneet sateista päivää, joten tulin ”epäluuloiseksi”.

Tuolla taustalla näkyy siis tuleva todellisuus pilvien muidossa.

Siispä pikaisesti smoothiet suihin ja liikenteeseen. Ajoimme suoraan Tammisaareen, ennen mahdollisen sateen alkua. Merisään pilvianimaation mukaan se alkaa vähän ennen yhtätoista.

Yllätyksekseni huomasin tutun veneen laiturissa. Pirjo on Suomenojalta ja tavattu jo vuosia aikaisemmin ensimmäisen kerran Kaapparissa. Itseasiassa, Sarza1 oli talvitelakoitu melkein Pirjon viereen, oliko pari venettä välissä.

Siispä heidän viereensä tyrkättiin Sarza2. Mutta eihän yllätykset siihen loppuneet. Kun sain keulan kiinni, marssi laituria pitkin käsi ojossa toinen tuttu veneilijä, jonka olin Maariahaminassa ensi kertaa nähnyt vuosia takaperin. Laamasen Petri. Hänkin Suomenojalta. Kyllä maailma, varsinkin Suomi, on pieni.

Satamamaksua lähdettiin kipin kapin maksamaan, ennen sateen alkua. Satamatoimisto sijaitseen Knipanin edessä, aallonmurtajan päässä, joten meidän laituripaikka mahdollisimman kaukana siitä. Päästiin takaisin ja viittä vaille yksitoista tulivat ensimmäiset pisarat. Merisää tietää…..

Kolmen jälkeen sade taukosi mutta pilvet eivät laulun lailla karanneet.

Tulee muistot mieleen 70-luvulta, kun tänne piti aina tulla Hangon regatan jälkeen.

Ei haluttu tuolloin maksaa satamamaksua, joten parkkeerattiin aina tuohon talon viereen, niin että vantit osuivat talon räystääseen.

Ovat peijakkaat korjanneet, ei näy enää meidän tekemiä nirhaumia.

Onneksi tultiin ajoissa, sillä nyt alkaa sataman vieraspaikat olla kohta loppu.

Ilmeisesti tämä vesisadeviikonloppu ”ajattaa” veneilijät pois liukkailta kallioilta.

Laskujeni mukaan tässä laiturissa ei ole enää kuin kolme tyhjää paikkaa, joista yksi vasta vapautui.

Huomenna tuolla saadaan sitten septi tyhjennettyä. Tankata ei tarvitse, koska otettiin silloin Inkoossa tankki täyteen. Sillä pitäis päästä Maarianhaminaan saakka.

Vettä satoi, välillä oikeesti, ja tuuli, sitä riittää. Jussarön asemalla illalla ilmoitetaan 14 m/s ja puuskissa sitten jonkin verran enemmän. Ei olisi nyt kivaa, jos joutuisi merelle menemään.

Sade taukosi seitsemän maissa, joten lähdettiin kaupungille syömään.

Valittiin tämä kiinalainen, torin kupeessa, vastapäätä kaupungintaloa.

Olemme käyneet täällä ennenkin, eikä nytkään tarvinnut pettyä.

Valttiin listalta neljän lajin illallispaketti kahdelle, koska se tulee edukkaammaksi pakettina, kuin erikseen listalta tilattuna. Nyt yhteensä 38.- €.

Unohdin ottaa niistä lämpöisistä ruuista kuvat, mutta eipä ne paljon eroa muissakaan kiinalaisissa ulkonäössään. Mielestämme hinta/laatusuhde on kohdillaan. Muutenkin nämä kiinalaiset ovat lähes poikkeuksetta missä päin maailmaa tahansa hyviä. Ja kokkejahan kiinassa riittää. Tai ainakin populaatiota, mistä valita. Toista meillä Suomessa. Pienestä porukasta pitäis löytää kokit, jotka vielä osaisivat tehdä sitä ruokaakin. Alalla 45 vuotta toimineena voin sanoa, että ei se helppoa aina ollut. Varsinkin sen työmoraalilla varustetun henkilön.

Palataan huomenna uusin pohdinnoin.