Eiliseltä illalta pari kuvaa.

Joku uhka oli, jota minä en havainnut. Enpä minä havaitse paljoa muutakaan luonnosta. Meillä cityihmissä kun on kadonnut kyky tulkita luontoa. Puhumattakaan, että ymmärrettäisimme sen ennakoivia merkkejä. Pappani osa . Olin vaan niin typerä nuorena, etten tajunnut kuunnella hänen opetuksiaan. Enkä varmaan ollut ainut nuori, joka katuu samaa asiaa.

Jos eläimet eivät emoiltaan opi vaaranmerkkejä, ei elo todennäköisesti kestä kauan.

Tällä kertaa nousivat kiinteälle huoltohommiin.

.

Näitä veijareita oli kiva seurailla, emmekä häirinneet heidän touhujaan.

Ja taas ruokailua häiritsi joku….

Nämä olivat eiliseltä illalta.

Aamu valkeni auringon valoon.

Tämä perhe pyöri koko aamun ruokailemassa tämän saman kallion ympärillä. Ilmeisen ravinteikas alue.

Kun merimetso saapui paikalle, uikkuemo vei poikasensa pois. Oisko niin, että tuo musta paholainen voisi välipalaksi palleroisen napata?

Merimetso on outo vesilintu. Sen höyhenet eivät ole edes suunnuteltu sukeltamiseen ja siltä puuttuu rasvarauhanen, josta saisi vettä hylkivää ainetta suojaamaan sulkiaan. Siksipä se joutuukin välillä kuivattelemaan siipiään.

Toisin on joutsenen laita. Tuolta se kaivaa ja sukii höyhynensä. Ja niin lähtee vesi kuin hanhen, ei ku joutsenen selästä.

Sateen keskellä (melkein koko päivän satanut) tutkailin alueen historiaa.

Täällä on kiviä etsitty oikein joukolla.

On pari lentokonettakin, meistä itään. Ovat sodan aikaisia ja ilmatorjunnan pudottamia.

Sitten onkin vuorossa päivän luontoaiheiset, pääosissa linnut.

Harvoin olen täällä merellä nähnyt lokkia puussa, nytpä näin

Ja näitä poikueita, niitä riittää.

Uikut kokoontuivat useamminkin tuonne lahdenpohjaan. Ilmeisesti hyvät ruoka-apajat. Kuka sitä nyt turhaan uiskentelisi?

Huomenissa saan sitten videokoosteen ilmoille, kun päästään paremman nettiyhteyden päähän.

Huomiseen