Ei, emme ole menossa Kultarantaan. En siis tunne Tasavallan Presidenttiä, mutta tasa peli, ei hänkään tunne minua.

Kun tänne parkkeeraa veneensä, näkee ympärillään veneitä, joita ei noissa luonnonsatamissa näe. Niihin kun ei takaperin voi tulla ja keulan kauttakin noissa omat haasteensa kalliolle tikkaita pitkin laskeutua. Ja nyt todellakaan, en sano kuten kettu, happamia ovat pihlajan marjat, vaan ihan käytännön asioiden takia, joskus vaan on parempi olla pieni 🙂

Lainaus: Satama on matkustaja- ja rahtimäärältään Suomen suurimpia.

Naantalin satamaan johtaa 15,3 metrin Naantalin väylä, joka alkaa Paraisilta, Utön majakkasaaren eteläpuolelta. Se on yksi Suomen merialueen syvimmistä väylistä, sekä pisin meriväylä 120 kilometrin pituudellaan.

Naantali on yksi Suomen vanhimmista kaupungeista. Se perustettiin keskiajalla birgittalaisluostarin ja sen kaupunkia edelleen hallitsevan kirkon ympärille. Kaupungin perusti kuningas Kristofer Baijerilainen, joka siirsi alun perin Maskun Karinkylään perustetun (1438) luostarin Naantalin kirkon yhteyteen vuonna 1443. Luostarille myönnettiin oikeudet kaupankäyntiin, ja kaupunki alkoi kasvaa sen ympärille. Kaupungista tuli myös merkittävä pyhiinvaellusten kohde.

Ehkä meille tämä ei ole pyhiinvaellusmatka, mutta Madamen nuoruudenystävät asuu täällä, joten ei tämä nyt ihan turha reissukaan ole.

Näitä vanhoja puutaloja on onneksemme osattu säästää ja suojella meille nykyihmisten ihasteltaviksi. Harmi vaan, että niin moni kaupunki tuhosi kortteli kaupalla omansa.

Lainaus: Maunu II Tavast

Elämänsä loppupuolella Maunu siirtyi asumaan Naantalin Piispanniemeen, jota silloin kutsuttiin Lokaniemeksi.

Hän perusti Naantalin birgittalaisluostarin ja kävi pyhiinvaellusmatkalla Palestiinassa. 

Ei olisi tullut piispa eikä kukaan muukaan tänne aikojen alussa, ellei olisi vettä löydetty.

Siitä vanhan torin läheisyydessä vielä säästetty vanha kaivo, tai ainakin sen maanpäällinen osa.

Kaivosta tulikin ruoka mieleen, joten päätettiin lähteä kiinalaiseen syömään. Nykyisen torin vieressä oleva ravintola tarjoilee lounasbuffaa, jossa on jokaiselle jotakin, kohtuuhintaan. Olemme useasti aikaisemminkin käyneet tässä, eikä nytkään petytty. Sai Sarzan kokki taas vapaapäivän.

Naantalin kirkko (ruots. Nådendals kyrka) on Naantalin kaupungin keskiaikainen harmaakivikirkko ja Naantalin evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkko. Se oli alun perin Naantalin luostarin kirkko ja on nykyään ainoa luostarista jäljellä oleva rakennus.

Kaiken tämän historiikin jälkeen tuli hiki, joten saunaan oli päästävä.

Niin hieno ja kiva kuin tämä satama onkaan, saunasta ei voi samaa sanoa. Löylyt ihan ok, mutta kun perse ja jopa jalkapohjat meinaavat palaa. Lauteet ovat todella kuumat. En tiedä mistä materiaalista ne on tehty, mutta tekisi mieli timpuria itsensä pyytää tänne istumaan, niin tietäisi, ettei seuraavaa saunaa tästä materiaalista tee.

Tähän ikään kun on jo päässyt ja ehkäpä muutamassa saunassa istunut, jopa näissä ”yleisissä”, niin tämä on kyllä lauteiltaan kuumin missä olen ollut.

Niin minä mieleni taas pahoitin.

Taisin viime vuonna itkeä samaa asiaa?

Katsotaan mitä huominen tuokaa tullessa, josko mieli olisi leppynyt.

10.8.

Eni tuli hakemaan meidät satamasta autolla, joten säästyttiin kävelymatkalta, joka kylläkään ei olisi ollut muutamaa kilometriä pidempi.

Mami oli tehnyt perinteisesti kaalilaatikkoa, joka on minun herkku/mieliruokaa.

Kahvittelut vielä herkkujen kera ja hupsista, päivä vierähti siinä.

Kävimme vielä kaupassa, kun sattuu olemaan aivan tässä heidän vieressä ja Eni kyyditsi meidät kassien kera takaisin satamaan.

Merisalissa luulin nähneeni yhden tutun, joten kävimme vielä sitä illalla tarkistamassa. Ei ollut minun tuttuni, vaikka olikin samaa näköä.

Seuraavaan seikkailuun.