Matka Kiinaan osa 5

16.8. Maanantaina takaisin Kiinaan

Sinne vaan talojen sekaan ja meri odottaa päädyssä.

Aamulla aikainen herätys ja juna-asemalle. Samalla saimme viimeiset vilkaisut lentokentästä, joka oli aika lähellä juna-asemaa.

Aika hurjalta näytti, kun koneet laskeutuivat hyvinkin jykästi vuoristosta lähestyessääm kiitorataa.

Ehkäpä tuon aikaiset koneet eivät ihan näin isoja olleet, mutta idea oli sama.

En nyt syytä muista, mutta kuulemma oli parempi lähestyä kenttää vuoristosta päin ja toivoa, että kiitorata riittää, se meinaan loppuu mereen.

Päästiin junaan ja tällä kertaa ei tarvinnut tullissa kauan odetella Kiinan junaa.

Hieman jännitti, että onhan se viisumi varmaan voimassa paluuseen rajan tälle puolen.

Oli se.

Saatiin uusi leima passeihimme.

Ei tuulut tällä kertaa nuorta naista istumaan kanssamme, saatiin ihan kaksistaan olla.

Voi harmi, emme siis enää olleetkaan julkkiksia.

Oli vielä 1976 kyläpahanen, tai siis korkeat talot puuttuivat.

Parin tunnin matkustamisen jälkeen, jo tuttuun toimistoon, junalippujen ostoon.

Se ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu.

Selitimme, että halutaan mennä Shanghaihin. Sen verran oltiin saatu selville, että illalla lähtee juna, jolloin säästettäisiin yksi hotelliyömaksu. Aikahan on rahaa. Tässä tapauksessa voitaisiin yöpyä liikkuvassa junassa. Oltiinha me siihen jo tähän mennessä totuttu.

Virkailija yritti väen väkisin myydä meille yötä tähän hotelliin ja että aamulla lähtisi juna Shanghaihin. Mepä kiven kovaan vaadittiin, että iltajunalla mennäään, myy vaan nyt kiltisti ne tiketit meille. Tytsy joutui käymään jossain lupaa kysymässä, ennen kuin taipui tahtoomme. Taas kannatti olla tiukkana.

Meille jäi koko päivä aikaa kuluttaa täällä, joten taksi alle, jonka tää virkailija ystävällisesti meille hommasi.

heinäkasassa opiskeltiin ??

Päästiin käymään mm Yliopistossa, jossa kuulemma Suuri Puhemies Mao oli opiskellut vuosisadan alkupuolella.

Tämä ”heinäkasa” oli kuulemma ollut luentosali, jota kyseinen tuleva iso pomokin oli käyttänyt.

Tuosta ovesta olisi sitten päässyt ”kampusalueelle” mutta ei sit taidettu mennä.

Pekka ja salkku

Tää ei vissiin ole aito Bond, James Bond, vaikka hänellä näkyy salkku olevankin mukana.

Tuota salkkua piti sitten raahata koko päivä mukana.

Emme muka ”uskaltaneet” jättää sitä säilytykseen hotellille, matkalaukkumme kaveriksi.

Siellä hotellissa oli pari isoa lasikaappia, missä oli esillä tavaroita, joita läntiset asiakkaat olivat unohtaneet joko huoneisiinsa tai johonkin muualle hotellissa. Mao oli opettanut kansaa, että ei saa varastaa. Meille jopa kerrotiin, että vaikka heittäisit tukun rahaa kadulle, kiinalaiset keräisivät nopeasti kaikki pikku kätösin ja juoksisivat perääsi ja toisisivat rahasi sinulle.

Ulla kertoi meille, että hän sai tämän kokea kotonaan. Hänellä oli kynsilakka loppunut yhdestä pullosta. Hänpä siis luonnollisesti heitti sen roskikseen. Siivooja kävi muutaman kerran viikossa, ja hänen tehtäviinsä kuului myös roskien pois vienti. Niinpä joka kerran tyhjä pullo oli ilmestynyt keittiön pöydälle siivoojan käynnin jälkeen. Pullo oli siivoojan mielestä liian kaunis pois heitettäväksi. Kun tätä leikkiä oli kestänyt jonkin aikaa, Ulla rikkoi pullon, jolloin se pääsi ulos talosta.

Me länsimaiset emme voi edes kuvitella, että on noin rehellistä porukkaa missään, mutta näin se vaan oli Maon aikaan. Tuskin on enää.

Tuossa hotellin visiirissä oli jokaisen tavaran kohdalla vieraan nimi, huoneen numero ja ”jättöpäivämäärä”, tai ainakin sen löytöpäivä, jos ei tiedetty keneltä se oli jäänyt. Tästäkin meille oli kerrottu, mutta ei uskottu, ennen kuin nähtiin.

Ilta tuli ja me junaan. Kokki tuli taas kyselemään toivomuksiamme, jotka kerroimme hänelle. Taas oli ravintolavaunu tyhjennetty, ei saatu tälläkään matkalla seuraa muista matkustajista. Tietty, kielimuuri olisi ollut melkoinen, sillä oltiin ainoat muuta kieltä puhuvat koko junassa. Tai ainakaan ei nähty kuin kiinalaisen näköisiä.

riisiä pitää riittää kaikille

Tässä junassa saataisiin sitten kaksi yötä viettää. Ja mikäs oli viettäessä, ruoka oli kiinalaiseen tapaan loistavaa ja olut hyvää ja kylmää. 

Taas sai ihailla kiinalaista maalaismaisemaa.

Olisko ollut noin puolessa välissä tätä osuutta, kun ylitettiin  joki.

Mao on uinut tuolla, me ei.

Tämä oli leveä, mutta näytti matalalta, hiekkaiselta.

Iso joka tapauksessa.

Tarinan mukaan Mao oli uinut Keltaisen joen poikki, mutte joen nähtyämme, eppäilimme suuresti. Oli meinaan sen verta leveä ja virtaava, että edes itse Mao olisi moiseen kyennyt.

Tekojärvi ja sen kylä.

Mutta kaippa se on kansalle myyttejä tehtävä, mieluimmin sellaisia, joista tavallisen ihmisen on mahdoton suoriutua.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, käytetään tätä taktiikkaa nykyisinkin. 2010-luvullahan esitettiin erään päämiehen ratsastamassa tiikerillä ja mitä kaikkea muuta. Nimiä ja maita mainitsematta. Kanasalla pitää olla esikuvia. Oli ne sitten oikeita tai vääriä.

Veturi oli höyryllä käyvä tässä junassa, jolloin kun haluttiin edes vähän raitista, kuumaa ilmaa, tulvi noki sisään. Ja sitä nokea riitti, Sitä oli joka paikassa. Lämpätila oli melkeinpä sietämätön. Illalla saatoimme todeta: – ah – ihanan viileetä – mittari näytti osastomme seinällä tuolloin 32 astetta. Päivällä oli sitten vähän lämpöisempää.

Shanhaihin päästiin, eikä meidän edes täytynyt uida, muuta kuin omassa hiessämme.

Meitä ei shanghaiattu

Tiedätkö tuolle sanonnalle tarkoitusta. Voin valaista: Koska Shanghai on ja oli jo muinoin erittäin merkittävä satama ja jossa näin ollen vieraili paljon laivoja, oli ennen vanhaan osassa laivoista ongelma. Jos kippari oli liian ilkeä, suorastaan hullu, saattoi osa miehistöstä karata ja jäädä kaupunkiin. Ja tietenkin näihin laivoihin oli vaikeampaa saada uutta tilalle, koska sana kiiri merimieskuppiloissa, että ton laivan kippari on ihan kahjo. Niinpä kippari määräsi upseerinsa maihin värväämään merimiehä. Se värvääminen olikin sitten pikkasen härskiä touhua. Juotettiin ukot humalaan ja ”talutettiin” tai kannettiin laivaan. Kun ukko sitten heräsi, oltiin jo ulapalla. Tätä menetelmää kutsuttii shanhaijaamiseksi.

Shanghai  on Kiinan suurin ja samalla maailman suurin kaupunki asukasluvultaan, jos metropolialuetta ei lasketa mukaan, ja yksi Kiinan neljästä maakuntatasolla itsehallinnollisesta kunnasta. Shanghai on yksi Kiinan tärkeimmistä taloudellisista keskuksista ja yksi maailman suurimmista satamista. Kaupungin taloudellinen kehitys on ollut nopeaa siitä lähtien, kun se avattiin ulkomaalaiselle kaupalle 1800-luvulla ja sen teollisuus on kehittynyt etenkin kommunistien noustua valtaan vuonna 1949. Vuoden 2016 lopulla kaupungissa asui arviolta 24 197 000 asukasta.

maisemaa joelle.

Hotellimme, sen ainokaisen, mihin ulkolaiset voivat, eiku saivat majoittua, ikkaunasta.

Kyllä täällä laivoja piisaa, joten varmaankin haijausta harrastetaan vieläkin ??

Likainen ja melkein puhdas vesi kohtaavat.

Paikalliset käyttävät edelleen paljon purjeilla kulkevia dsonkkeja, tosin moottorit niissäkin on.

vähänkö mustaa vettä tulee sivujoesta, vai isompi ojako on kyseessä?

Tuolta sivujoelta tuleva vesi, tai oikeammin ”mössö” oli melkeinpä mustaa, suorastaan luotaan työntävän hajuista.

Veneen perässä oleva ei suinkaa ole varjo, vaan ”pieni” väriero jokien vesissä.

Liekö pojilla yläjuoksulla pikkasen parannettavaa jätevesikäsittelyssä?

Voi vain kuvitella, kuinka ylimystö täällä rellestänyt.
Silta ja alittajat.

Tämä meitin asuttama hotelli on aikoinaan englantilaisten rakentama.

Oli varmaankin silloin upeaa luxusta.

Ravintolasali suorastaa henki vanhan ajan glamouria.

Illalla tutustuttiin kolmeen tanskalaiseen liikemieheen, jotka jotain kauppaa siellä olivat tekemässä.

Vietettiin ratkiriemukas ilta heidän kanssaan.

Eräs heistä teki sitten pienen tempun.

Asetti tyhjän pullon pöydän kulmalle ja sen suun päälle tikkuaskin pystyyn.

Sitten noin viiden metrin matkalta piti lähestyä käsi ojossa ja ohittaa pillo ja tikkuaski samalla yrittäen niin läheltä kuin suinkin knäkata tikkuaskia sitä kuitenkaan pudottamatta. Kymmenennella kerralla sitten piti knäkata se aski alas. Me kaikki epäonnistuttiin. Saattoi Peijin Piitsiolla (olut) olla osuutta epäonnistumiin. Sitä kului ”jonkin” verran illan mittaa.

Ei paljon autoja näkynyt.

Aamupalan jälkeen edellisenä päivänä tilaamamme taxi saapui oppaineen, jonka mukana olo oli pakkolinen ja oikeestaa hyödyllinenkin, milläs muuten ois osattu kulkea oikeisiin paikkoihin. 

Niinpä matkaan ja maaseudulle, kohteena kommuuni, jonka tehtävänä oli ruokkia Shanghai. Tuotantoon kuului vihannekset, lihat ja luoja tietää mitä kaikkea.

Tuotantomenetelmät olivat ihan vaan pikkuisen vanhan aikaisia, tiesi Pekka kertoilla. Hän on kuitenkin syntynyt maalallisen perillisenä. Ja pellot ovat enempi kuin tuttuja.

melooneja vai mitä lie

Nää kurpitsat olivatkin ainoot reilun kokoiset tuotokset. Kurkut olivat onnettoman kokoisia ruipeloita.

kurkkuja

Pekka oli laaduntarkkailuryhmässä….

Lämpöä riitti ja meillä pieni kankkunen, taas…. ja ei ollut kuin liian makeaa limua, jota oikeesti ei voinut juoda.

koneet työssään
jalostamo
vähän vilposempaa, tuskin.
Pekan haave, ankat pinnalla ja kalat pohjalla. Nyt Pekalta ei puutu kuin nuo ankat.

Kuten huomaatte, vuosisadan taikaiset perinteen työtavoissa kunniaan, täällä ainakin.

Tämä kommuuni piti sisällään noin 35 000 asukasta, joten oli koulut, päiväkodit ja sairaalat.

Pieni kaupunki.

Päiväkodissa näyttivät meille, kuin kolme-nelivuotiaat tullessamme luokkaan ponkaisivat saman tien ylös ja alkoivat laulaa puhemies Maon ylistäviä lauluja ja julistuksia. Näin meille esityksen sisällöstä kerrottiin. Aivopesu on varminta aloittaa varhain, jos mielii vallassa pysyä. Täytyypä painaa mieleen !!!!

Tämän lisäksi näimme asunnon. Alakerrassa oli yhteinen keittiö, hiilellä toimivalla hellalla. Tässä tilassa hoidettiin sapuskan laitto ja pyykin pesy yms tulta rarvitsevaa toimenpidettä.

Yläkerrassa oli rappusten molemmin puolin huoneet, 12-14 neliötä, korkeintaan 16. Molemmissa huoneissa asui perhe. Ja nurkassa perheen kallein ja tärkein kapistus. Ei, se ei ollut telkkari, se oli poljettava Singer. Tai kiinalainen kopio siitä. Sitä varten nuoripari säästää muutaman vuoden kaiken ylimääräisen rahan. Seuraava isompi hankinta on polkupyörä, samoin vuosien uurastuksen jälkeen voi semmoisen hankkia. Sitten vasta on telkkarin vuoro, jos oikein on ahertanut taas muutaman vuoden.

Mutta. Näillä ihmisillä on katto päänsä päällä ja ruokaa. Eikä kukaan uhkaa heidän henkeään, jollei ala radikalisoitumaan. Tuohon aikaan maaseudulla kukaan hullu ei moiseen ryhtynyt, henkiriepu oli sen verran arvokas.

Tämän jälkeen melkein shokkiin jouduttiin.

Veivät sairaalaan ja siellä synnytysosastolle. Olivat todella pahoillaan, kun ei juuri nyt kukaan synnyttänyt, jotta olisimme voineet todistaa, kuinka kivut pidetään poissa akupunktiolla. Myönnetään, olin erittäin kiinnostunut hoitomuodosta, mutta ehkäpä sen todentamisen olisin halunnut jossain muussa yhteydessä nähdä, kuin synnytyksessä. Synnystuoli oli kopio suomalaisesta heinäharavan istuimesta.

En saanut nähdä missään muodossa. Mutta usko säilyi akupunktioon.

vajaa kuorma
polkupyörä on verraton peli

Täällä ei tiedetty mitään ylikuormasta.

Lähetit toimittavat tuotteet asiakkailleen.

Tai tiedettiin, jos ei pysy kyydissä , sulla on ylikuormaa.

Tämä kuorma oli oikeesti ihanvajaa. olikohan myynyt matkala osan jo pois??

hienosto kaupunginosa

Takaisin kaupunkiin ja kylmien oluiden pariin päästiin suht ajoissa.

Polkupyöriä, näitä ”statussymbooleja, oli paljon, siis paljon, joka paikassa.

Shanghaissa ne oli rekisteröity. Suurin numero, jonka näin, oli yli 9 miljoonaa.

Oppaaltamme kysyttiin illallispaikkaa, jotai tavallista, ei ”turisti”rysää. Ihan kuin täällä turisteja ois.

Merimiehiä olisi varmaankin ollut, mutta ei nyt tullut mieleen pyytää pääsyä merimieskuppilaan. Toisaalta vahinko, kun ei moista tajuttu. Tai en ainakaan muista, että ois pyydetty.

Taxi tuli sovittuun aikaan oppaineen hakemaan, ajoi heidän valitsemaan paikkaa ja jätti meidät sinne luvaten pois hakea kolmen tunnin kuluttua. Yritettiin maanitella opasta mukaan ruokailuun, mutta kieltäytyi. Varmaankin oli kielletty osallistumasta moisien kapitalistien kanssa illan viettoihin. Ties vaikka ois saatu ”käännytettyä”????

Ravintolasalista oli sermein eristetty oma tila meille.  Täällä sentään oli muita asiakkaita, kiinalaisia, joten sermit pelasti muut ulosajolta.

Illalliseksi saatiin päällekkäisiä koreja, alla oli pieni hiillos. Joka korissa oli ruokaa, erilaisia ”mössöjä”. Tämä oli ainut kerta, kun jäi jotain molemmilta syömättä. jossain keskivaiheilla olevassa korissa oli jollain jauhoilla päällystettyjä lihapullia, vähän niinkuin pelmennit. sillä erotuksella, että tämä jauhonyytti tarttui kitalakeen, eikä lähtenyt kuin puikoilla kaivamalla pois. Anteeksi vaan, hyi hitto. Muuten ruoka oli loistavaa.

Joka ravintolassa pyydettiin kokkia kirjoittamaan ruuista selitys ja niin tässäkin tapauksessa. Kokki oli tehnyt sen sepostuksen servettiin. Vahinko, että eivät reseptit ole tallessa.

Tällä reseptiikan pyytämisellä oli tarkoitus, muukin kuin vain itselle muistoksi keräily.

Sen aikaiset työnantajat, Anttilat, tunsivat toimittajan, joka teki ruoka-aiheisia juttuja mm Suomen Kuvalehteen. Hänen kanssaan oli sovittu, että reissun jälkeen tehdään juttusarja näistä meidän keräämistä autenttisista resepteistä. Tätä ei valitettavasti koskaan keretty toteuttamaan, toimittaja nimittäin menehtyi sairauskohtaukseen meidän vielä ollessa Kiinassa.

Juna kutsui taas, oltiin niin totuttu jo

Aamupalat hotellissa ja taas Trouble servieen  kyselemään lippuja junaan, niin jo kaivattiin kiskojen kalketta.

Ilmeisesti tilanne oli rauhoittunut Pekingissä, kun liput illaksi saatiin, Ja taas illaksi, ettei tarvinnut jäädä vielä kolmanneksi yöksi tänne.

Hotellimme takana oli puistikko ennen ”kiinalaista” kaupunginosaa.

Täällä näimme kuinka kaksi vanhempaa ladya töpötteli typistetyillä jalkaterillään hyvin vaivalloisesti eteen päin. Ne jalkaterät olivat todella nukkemaisen pienet. Hirveä ihanne 1900-luvun alusta.

Kerettiin vielä käydä sorvitehtaassa, jossa työskenteli parituhatta naista. Kirkkain silmin väittivät, että naiset olivat tehneet ensimmäiset sorvien tekokoneet käsin vuonna 1947. Vähän epäilytti tiedon todenperäisyys, sillä osa koneista oli todella massiivisia valuraudasta valmistettuja värkkejä.

Viimeinen vilkaisu joelle.

Eihän tää kylläkään kallista ollut, Shanghain lasku kaikkineen, hotelli, siellä syömiset ja juomiset, taxi ja opas, koko roska kahdelta vähemmän kuin Hong Kongissa yksi yö hotellissa. Halpaa kuin saippua.

Ja miksikö saatiin näin hyvää palvelua Shanhaissa? Luulivat varmaankin meitä tärkeiksi valtiomiehiksi. Olimmeko niitä??

Kiinalaisten mielestä, juu…

Iltajunassa palvelu toimi kuten aiemminkin, loistavasti.

Ruoka ja juoma liian hyvää. Tästähän vois ruveta tykkäämään.

Maaseutu on täällä lähellä kaupunkia vielä aika alavaa, pientä kumpuilua vain, ei varsinaista vuoristoa.

Siksi tätä aluetta ei oltu asuttu isommassa määrin kuin vasta 1800-luvun loppupuolella.

Oli kuulemma liian helppo valloittaa.

Kauempana siintää vuoret ja kalastaja takaa, että meillä on tuoretta kalaa.

Näiden uppopaistettu kala on todella hyvää.

vesipumppu maillia China

Jos ei olisi peltoa, ei saatais mekään nuudeleita eikä riisiä, se kun kuitenkin on pääraaka-aine lisäkkeelle.

Riisipeltojen muotoja ja kokoja oli tsiljoona erilaista.

Lämpötila ei tällä etapilla ollut enää ihan niin sietämätön, kuitenkaan palella ei tarvinnut, joten villa paidat ja takit sai huilata. Tais muutenkin jäädä Pekingiin.

Oli aamupäivä ja perille päästyämme hypättiin taxiin, koska emme olleet saaneet tietoa Ullalle, että tulossa ollaan.

Päästiin lähetystöön jolloin myös selvisi majotuksemme. Hotellia ei oltu vielä otettu käyttöön, joten teltat olivat vielä puistossa. Tällä kertaa ei tarvinnut mennä puistoasumiseen, vaan saatiin majoittua Ullan luona.

Nää kiinalaiset ovat aina halunneet tehdä pesäerot muihin yhteiskuntaluokkiin kuuluvista, joten muureja riittää.

Vaikka tämäkin muuri on ollut tuossa jo kentien satoja vuosia, järistys oli täälä kertaa liikaa.

Samoin oli useamman talon kohtalo, sillä erolla, että ne ei kaatuneet, kuten muuri, ne sortuivat kasoiksi.

Tuossa oli käynyt ”tsägä” kun vaan osa oli sortunut.

Sen sijaan kaikille ei käynyt yhtä hyvä onni.

Näinkin voi käydä.

Kaksi viereistä jää pystyyn, mutta tämä oli varmaankin halunnut halvalla rakentaa, joten …..

On nää kyllä uskomattomia veijareita.

Tuskin ollaan selvitty jälkijäristysten pelosta, kun alkaa korjausrakentaminen. Puilla pönkitetään seinä, ettei lisää kaadu ja ei kun laastia peliin.

Jos olis hattu, nostaisin kyllä.

Toisaalta, eihän siinä muukaan auta, periksi kun ei voi antaa.

Kun olimme majoittuneet eli levittäneet laukkumme Ullan luokse, käytiin lounaalla samaisessa paikassa kuin täällä edellisellä kerralla. Nyt olimme jo muurien sisäpuolella, saatiin siellä liikkua aika vapaasti.

Koska toiset joutuivat olemaan iltapäivän töissä, saatiin pari polkupyörää lainaksi jolloin päätettiin lähteä pienelle retkelle lähiympäristöön. Saatiin kartta, ettei nyt ihan eksyttäisi. Ensimmäiseksi suunnatiin Taivaallisen rauhan aukiolle.

Viisitoista vuotta myöhemmin muutama ihminen koki kohtalonsa panssarivaunujen alla.

Tästät jatkettiin asuinalueelle, Hutongeille.

Ei päästy pitkällekään, kun aika moinen haju tuli sieraimiimme. Se oli puuceen ”tuoksu”. Joka korttelissa, missä paikalliset asuivat, oli keskellä korttelia yhteinen wessa, eli korttelissa oli neljä wc:tä. Nämä tuotokset sitten vietiin keskitetysti pelloille. Mitään ei laitettu hukkaan. Näinhän malla meneteltiin ennen vanhaa Suomessakin.

Vielä päästiin pari kilometriä eteenpäin, kunnes tuli stoppi. Ei ollut luvallista tulla näin kauaksi alueeltamme, Diplomaattien kaupunginosan porttien ulkopuolelle. Niin sitten käännyttiin ympäri.

Illalla lähdettiin legendaariseen ja siihen ainoaan alkuperäiseen Pekingin ankkaravintolaan. Kaupallinen suhteeri ilmoitti, että menee hänen piikkiinsä.

Kokki tuli esittelemään ankan. Kun kerran olimme vieraita, meidän piti hyväksy, käykö kokin valitsema meille. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos ei oltais hyväksytty??

Tämä syödään kirjaimellisesti päästä varpaisiin, tässä tapauksessa räpylöihin asti.

Kunniavieraat, siis Pekka ja minä, saatiin alkupalaksi halkaistu pää. Siinä piti sitten aivot syödä. Tästä se sitten kauheus alkoi.

Aivojen kunniaksi piti snapsi ottaa. Jes, ajattelette te. Ei ollut jes, ei edes puolikas jes.

Tämä snapsi, MaoTai, tehdään kuin pontikka, mutta en mitenkään voi kuvitella saati tietää, miten siitä saa nuin pirun pahaa. Jos kuvittelet, että sotket paloöljyä ja pikkulapsen paskaa fifty-fifty, niin se on siinä.

Kahden päivän päästä vielä kun röyhtäiset, tulee se ”ihana” maku suuhun.

Pääosiltaa illallinen oli loistava, mutta jossain vaiheessa saatiin eteemme tuhat vuotisia ankan munia. Niitä on 60-90 vuorokautta kypsennetty lantakasan sisällä. Ensin ne alkaa pilaantumaan, mutta juuri ennen kuin lopulta pilaantuisi, kypsenevätki, kuin olisi keitetty. Lantakasan sisällähän lämpötila voi nousta 60-70 asteisesksi. Sitten normitapaan ne oli kuorittu ja paloiteltu. Se väriloisto, minkä sait nenäsi eteen, vautsi vau.

Kaikki kuviteltavissa olevat vihreän värin sävyt. Keltuaisen ja valkuaisen melkeinpä mustasta vaalean hailakkaaseen vihreään. Se oli etovan näköistä. Tämäkö pitäisi syödä. Eikä siinä kaikki. Se piti huuhdella sillä ihanalla MaoTailla alas. Kyllä tämä kombinaatti sai viinahissin kulkemaan edes takaisin monta kertaa. Harvoin olen ruokapöydässä pahoin voinut, mutta nyt oli ”aika” lähellä. Hirveän itsekurin jälkeen, sain pidettyä kaiken sisälläni.

Muuten vastaanotto illallinen ja jatkot olivat todella hienot.

Jatkoilla Ullan luona otettiin yömyssyt. Minkalaiset???

Pekka halusi konjakin ja minä viskin. Sitä saa mitä tilaa. Mutta miten tarjoiltuna. Ulla toi lasilliset kummallekkin, täpötäyteen kaadettuna. Konjakkilasi veti varmaankin puolilitraa, eikä se viskilasikaan sen pienempi ollut. Nämä sitten tintattiin naamariin ja kyllä, päisämme oltiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.