Päätettiin vanhojen koulukavereiden kanssa lähteä käymään saaressa.

Pojat tulivat rantaan ja niinpä pääsimme merelle.

Keli oli mitä parhain. Ajelimme ulkomeren puolelta Rövareniin.

Nyt kun saaristoliikenne on loppunut, uskalsin laittaa Sarzan niille varattuun laituriin.

Hyvillä ja innostunein mielin tulet ensin grilliin, pieni saarikierros ja sitten makkaran paistoon.

Pieni kävely herättelee mukavasti ruokahalua. Sasu löysi sopivan kepakon, joka täytti hyvin kävelykepin virkaa. Sen verran vetreässä kunnossa kaveri on, että ihmettelin, miksi moisen apuvälineen otti mukaansa.

Siinä kolme suurta työn sankaria 😉 ihmettelemässä tyyntä merta.

Juhani katseli uusien kiikareiden läpi, miltä horisontti näyttää.

Kyllä meren äärellä mieli lepää.

Takaisin tultuamme piti vähän lisää puita hiillokseen ja pienen odottelun jälkeen makkarat sekä maissit hiilloksen päälle.

Superkokkina tänään Juhani.

Kattauksesta vastasi Sasu.

Minulle kipparin viran lisäksi jäi pakkikahvin teko.

Näin syyskuun päiväksi ei hullumpi keli viettää päivä saaressa.

Taustatiedoksi:

Olimme luokkakavereita Ravintolakoulu Perhossa 1974-75 tarjoilijakurssilla.

Luokan tunnus T2A -75 , jolloin valmistuimme.

Vaikka olemmekin saaneet viettää aivan erilaista vaiherikasta elämäämme eripuolilla Suomea, ei se vanha toveruus ja elämän ilo ole hävinnyt mihinkään.

Kiitos pojat.