Leppoisaa oleilua keskiviikkona

Aamupala oli astetta parempi kuin Baumanburissa. Nyt löytyy jopa juustoa. Ei voi moittia.

Sulattelemaan lähettiin meren äärelle pienen lenkkeilyn muodossa. Majapaikasta oikealle hienon hotellin editse menee pikkutie niemelle päin. Jotakin ravintelia remppasivat ja rakenteilla oli kokonaan uusi pikku hotelli.

Aikamoiseen rinteesen pojat sen duunaavat.

Vähän tuosta etiäpäin alkoi mäkinen maasto, joten tällä +34 asteen kelillä ei jatkettu sinne asti.

Tuon uuvattavan, oikeesti, reissun jälkeen oli kiva pulahtaa mereen. Sieltä oman hotellin altaalle. Tää on elämää.

Jotta pääsis enempi rennoks, lähettiin kokovartalohierontaan. Mulle jo kolmas tällä reissulla. Minä otin ihka tavallisen öljymasagen, mutta Madame valitsi yrttiöljyllä käsittelyn. Hyvää teki vaikka ei ihan vetänyt vertoja edellisille. Vai alkaako tulla jo liian vaativaiseksi ???

Tänne viidakon tunnelmaan, kämpille, kiipeäminen näillä keleillä otti alkuun reisiin, mut nyt rupee tottumaan. Portaat on tehty täkäläisittäin, eli ei ihan identtiset. Tosin maastokin asettaa omat rajoitteensa.

Ja kaiken tämän jälkeen olikin huilin vuoro.

Oltiin illallalla aateltu mennä katsastamaan auringonlaskua, kun tuollainen hyvä näköalapaikkakin ois tuossa kiven heiton päässä, tosin tuktukilla sinne kiivettäis, mutta kun ajankohta läheni ja taivaanrantaa tutkailin, oli harmillisesti pilviä juurikin auringon ja meidän välissä. Täytyypi jäädä odotuskannalle, onneksi on vielä pari iltaa jäljellä.

Nälkä alkoi kurnia sisuksissa, joten alas kylille. Tai siis kadun pätkälle.