Käynti Phuket Town’issa
Koska Finnairin koneen teknisen vian vuoksi meiltä meni se tulopäivä Phuket Townissa pieleen, päätimme lähteä sinne nyt. Hotelli oli järkännyt pikkubussin, Hiacen, ja meidän lisäksi kyytiin tuli kuusi muuta matkailijaa. Ensimmäiset se pudotti Kata beachille, ja jos muihin rantakohteisiin, Karon tai Patong beach, olisi ollut meniöitä, olisi bussi kiertänyt niiden kautta. Nyt se suuntasikin oikaisten suoraan Towniin. Me saatiin siis perilläoloaikaa melkeenpä tunti enempi. Hyvät meille.
Jotta löydettäisiin takaslähtöaikaan bussi, jätti se meidät tavaratalon eteen. Tuon näet kaikki tietää,ja paikan myös.
Se on jopa karttaan merkitty hyvin.
Siitä dallattiin vanhaa kaupunkia kohden.
Tämähän on vanha kaivoskaupunki, joten vaikutteita rakennuksiin on saatu aika monista kulttuureista. Kiina ehkäpä eniten edestettuna? Varsinainen vanhan kaupungin säilynyt osa ei ole iso, josko se iso on ollutkaan.
Tässä jo paremmat ajat nähnyt talo, taustalla lienee jotain vanhoja varastoja. Vahinko, että noin upea rakennus päästetty rapistumaan.
Osa nästä oli kunnostettu, mutta suurin osa varmaankin paikallisten kauppoja/ravintoloita katutasossa ja kenties asuvat yläkerrassa.
Kaksi ulkoa päin huonona, mutta kuitenkin käytössä.
Hyvä niin.
Alueen koilliskulmassa törmättiin luostariin ja päästiin jopa kurkkaamaan.
On siinä sklumeruulii kerrakseen eikä kultauksessakaan ole säästelty.
Budhan patsas on melko kookas, vertaa oviin.
En tohtinut matolle astua, jätettäköön se kunnia niille, jotka oikeasti sitä mahdollisuutta tarvitsevat.
En välttämättä kuitenkaan osaisi antaa sitä arvoa, mitä Budha ansaitsisi.
Viereinen rakennus oli korjauksen alla, joten ei päästy sisätiloihin tutustumaan. Enkä tiedä, oliko muutenkaan päästy.
Kun taloja korjaavat, voisivat pikkasen parantaa näitäkin. Miten ihmeessä nää toimii sadekautena??
Ja näitä oli täällä useita.
Saattaahan nää liittyä tiedon kulkuun, kun johdot oli aika ohkasia. Tai eihän se täällä mitään takaa ??? Luulisin.
Tämän liikkeen ulkokyltissa ilmoitettiin sen olevan vanhimmaksi yrttimyymäläksi kaupungissa.
Jos laatikoista vois jotain päätellä, ne oli vanhoja.
Nuorehko mies pussitti vaakaa käyttäen yrttejä myyntipussiin.
Täällä melkeimpä aisti tuhansien vuosien itämaisen lääketieteen ja sen yrttitietouden. Ois länsimaisella lääketieteellä opintomatkalle paikka.
Tämä hieno kotikeittiö oli kahvilan takahuoneessa, toileettiin mennessä sain kuvata.
Toimi kaasulla, mutta varmaankin muinoin hiilillä, vaiko jopa koksilla? On siinä käryä kyökissä piisannut.
Mahdoton sanoa, olivatko uustuotantoa, vaiko hyvin entisöityjä, kauniita kumpaisetkin. Nämä olivat ihan vanhan kaupungin rajalla.
Käytiin me shoppailemassakin, tosin näitä vaan ’kuolattiin’. Olis ollut niin hankalia tunkee matkalaukkuihin.
Ostosten jälkeen pieni lounas, ulkona.
Tää oli semmonen paikallisten lounaspaikka, ei ollut ketään muita turisteja ku me.
Ja hinta halpaa. Grillitikkuja, lihapullaa, possuu läskillä, parii lajia makkaraa jne. Mulle uppos hyvin mut Madamelle ei oikein maistunu.
Tästä kun selvittiin, olikin kotiin lähdön aika. Taxi odottikin jo muut matkaajat sisuksissaan meidän sinne saavuttua, juuri ajallaan. Ja samalla, alkoi vesisade. Ajoitus Luontoäidillä kympin arvoinen.
Hyvä oli autossa istuen katsoa, kuinka ihmiset juoksivat suojaa etsien.
Matkalta pientä kuvaa.
Turistit menneet paikallisbussiin. Se on kuin iso tuktuk.
Mopo poikineen, kuten kaikkialla.
Onhan tuo yliveto menopeli näillä kapeilla kaduilla.
Illalla kun syömässä käytiin, oli Madamen ruokahalu edelleen kateissa, sai kuitenkin vähän syötyä.
Mutta sitten, kotiovella odotti aikamoinen ylläri.
Kerkes mennä jo vähän piiloon kiipeämällä tuolin jalkaa pitkin, ennen kuin sain kännyn taskustani. Oli noin puolitoista metrinen, aika ohut, ihan vihree. Olikohan kateellinen jostain? Pikkasen pelästytti. Eikä hirvinnyt oikeen läheltä mennä kuvaamaan, pikemminkin äkkiä livahdettiin sisätiloihin. Täkäläisistä otuksista kun ei tiedä, on kuulemma 50-60 erittäin myrkyllistä lajia.
Tossa ilman salamaa, saattas näkyä kokonaan.
Netti pätkii taas, joten jatkuupi parempien kelien niin salliessa.