Pariksi seuraavaksi päiväksi on lupailtu kovaa pohjoistuulta, joten päätettiin (päätin) siirtyä satamaan, jossa on laituri ja suojainenkin pitäis olla.

Ja plussana vielä, että ei olla ennen oltu.

Niinpä päädyttiin Enklingeniin.

Laituri on jo aika paljon veneitä nähnyt, mutta palvelee vielä hyvin.

Sähkötolpat on aika uuden näköiset, joten piuha kiinni.

Joku on ihan ite tehnyt luiskan, onko sitten ostoskärryjä, lastenrattaita, vaiko ihan pyörätuolia varten. Jopa perässä vedettävä kaljakärry voipi tuossa keikahtaa.

On se niin vaikeeta löytää kahta yhtä pitkää lankkua.

Koska eilen ei oikein päästy kävelemään, lähdettiin heti miten kaupalle.

Alkupätkä tietä tuo lapsuusajat mieleen.

Silloin kun mökkitiet olivat tuollaisia.

Matkaa olikin n 800 metriä, vaikka satamaoppaassa kerrotiin sen olevan 500.

Eipä pantu pahaksemme moista lisäystä ennakkoon ilmoitetusta.

Itse Tarmo-kauppa oli aika tyypillinen saaristolaiskauppa.

Jokaiselle jotakin krääsääkään unohtamatta. Sesonkiaikaanhan täällä on lapsiperheitä, joten rahat pois. Nyt ei ollut ruuhkaa sen enempää laiturilla, kuin kaupassakaan. Eikä ollut lihatiskilläkään. En nähnyt ensimmäistäkään liha tai kana pakettia myymälässä. Kaipa myyneet kaikki viikonlopun aikana. Jädet, leipä ja kurkku tarttui tällä kertaa matkaan. Josko huomenna sitten oikein repun kanssa menis katsastamaan, oisko tullut kuormaa myymälään.

Takaisin tullessa huomasin jännän kallion.

Melkein kuin pystyluisketta, mutta ei kuitenkaan.

En muista ihan heti tällaista kiveä nähneeni.

Katsotaan nyt, tuleeko iltapäivällä / illalla enempi veneitä, ajatellen tätä tuulen voimistumista.

Valitettavasti videon valotus meni pipariksi.

Jos oli päivällä tilaa, alkoi illemmalla jo olemaan ahtaampaa.

Muutama kääntyi jo poiskin, vaikka olisi tänne vielä pari mahtunutkin.

Paikallinen kalastaja kävi saalistaan, tai osaa siitä, myymässä veneilijöille.

Minäkin hurahdin ostamaan viimeisen paketin, graavisiikaa.

Raportoin myöhemmin, oli hyvä vai huono kauppa.

Vielä yläilmoista still-otos.